Puheenaihe: Pysy pelissä, selostaja!
- Yrjö Arajuuri.
Tampereella on montakin kotimaan ex-huippujalkapalloilijoiden yhteenliittymää. Kokouksissamme käy lukuisia ex-maajoukkuepelaajia, ja lähes jokainen on pelannut nykyistä Veikkausliigaa vastanneessa mestaruussarjassa. Seuraamme tiiviisti eri tv-kanavien runsasta jalkapallotarjontaa.
Nykyisin puhutaan paljon Suomen jalkapallokulttuurista, mutta me olemme jo pitkään puhuneet myös tv-otteluiden suomalaisesta selostuskulttuurista. Arviomme siitä on kuitenkin lähes murskaava.
Yksikään meistä yli 50 katsojasta ei ole tyytyväinen jalkapalloselostuksiin, ja huomioon otettiin niin maksulliset kuin Ylenkin kanavat. Päätimme, että on korkea aika ottaa tämä aihe puheeksi laajemmaltikin.
Puhetta ilman peliä
Mistä tämä tyytymättömyys? Jokaisen puheammattilaisen on tärkeää ottaa huomioon kohderyhmä. Se, joka ryhtyy katsomaan lähes kahden tunnin ottelua, on siitä erityisen kiinnostunut, pelaa itse, on joskus pelannut, tai perheessä pelataan. Näin ollen kuulijakunta on mitä vaativin.
Pelin kulkua on hienoa katsella, mutta sen kuuntelu on monesti tuskallista.
Selostaja ei saa ottaa selostettavan pelin pääroolia, mikä kyllä kuulostaa olevan monen selostajan tavoitteena! Tämä korostuu heti ottelun alussa, joka tuokio on aina hyvin kiinnostava. Kuitenkin juuri tässä vaiheessa selostaja on usein kiinni aivan muissa asioissa. Hän selvittää aiempia tuloksia, loukkaantumisia, luettelee poissa olevia pelaajia – havaintomme mukaan jopa useita minuutteja.
Tv-ottelussa pääroolissa ovat pelaajat ja itse peli, sitten tulevat katsojat ja vasta sitten selostaja, jonka tulisi olla katsojien avustaja. Ja tämän avustajan tulee totisesti ottaa huomioon se, minkä katsoja itsekin näkee, ja uskoa, että katsoja näkee aivan saman kuin selostaja.
Tämän huomioon ottaminen näyttää olevan ylivoimaista! On katsojan aliarvioimista selostaa, miten ”maalivahti ottaa pallon syliinsä ja potkaisee sen keskiympyrään”, ”puolustaja menettää pallon”,”hyökkääjä keskittää mutta peliväline (!) menee päädystä yli”.
Katsojalla on silmät
Katsojallehan riittää, että selostaja mainitsee kerta toisensa jälkeen pelaajan nimen, mutta sitä mitä pelaaja pallolla tekee, on tietysti turha jatkuvasti toistaa. Sanallisessa viestinnässä on vaikeinta omaksua numeroita. Ikävä kyllä muutamat selostajat ovat ihastuneet luettelemaan vuosien, jopa vuosikymmenien takaisia tarkkoja päivämääriä ja lukuja, joilla ei ole mitään tekemistä tämän pelin kanssa!
”NN pelasi edellisessä (!) seurassaan 35 ottelua, teki niissä 14 maalia ja maajoukkueessa kuusi”. Kun tämä litania sanotaan usean pelaajan kohdalta ottelun samalla edetessä, niin miksi! Kyllä selostajan tehtävänä on ennen kaikkea pysyä juuri menossa olevassa ottelussa.
Hiljattain selostaja vertasi Barcelonan kulmapotkua 1990-luvulla FinnPa:ssa (!) annettuun. Peli oli 4–0 ja kymmenen minuuttia jäljellä, muttei pelistä enää puhuttu juuri mitään. Puhetta kyllä riitti sarjataulukoista ja valmentajista, kunnes tuomari lopetti pelin ja selostajan puhetulvan.
Kun kamera fokusoi parin sekunnin ajan katsomosta julkkiksen, ex-pelaajan, selostaja tarttuu siihen. Nimi on kiva kuulla, mutta kun kamera on jo kentällä, selostajan ajatus on yhä katsomossa ja hän selvittää pitkään henkilöhistorioita, entisiä pelejä, pelikieltoja...
Pystymme ajattelemaan vain yhden ajatuksen kerrallaan, ja katsojan ajatus on itse pelissä. Niinpä selostajan jatkuva, usein lähes katkeamaton puhetulva on kiusallinen häiriötekijä.
Miksi huudat jatkuvasti?
Selostajan on osattava ja uskallettava pitää myös taukoja ja annettava siten katsomisen ja peliin keskittymisen rauha. Äänenkäyttö on myös huomionarvoinen tekijä. Olemme tässä äskettäin joutuneet kuuntelemaan ottelun, jossa selostaja huusi pelin alusta loppuun!
Tietysti aito innostaminen tuo väriä selostukseen, mutta voimakas äänenkorotus jatkuvasti toistuessaan tuntuu teennäiseltä. Asiallisuus on kohteliaisuutta. Mahtavatko selostajat koskaan kuunnella jälkikäteen omia selostuksiaan tai esimerkiksi englantilaisia. Se voisi helpottaa ymmärtämään, mitä katsoja selostajalta odottaa.
Odotamme ammattimaista, katsojat huomioon ottavaa ajankohtaisen ja ottelukohtaisen tiedon välitystä. Emme halua kuulla pelin aikana jalkapallohistoriaa, emmekä netistä haettua itseriittoista nippelitietoa. Keskusteluissamme onkin usein tullut esille se, mitkä ovat työnantajan kriteerit, kun selostaja palkataan. Ja erityisesti se, onko jalkapalloselostajilla tehtäväänsä minkäänlaista koulutusta. Kuitenkin suullisessa viestinnässä on useitakin lainalaisuuksia, jotka tulisi tuntea.
Hyviä ja tosi huonoja
Pistän tähän loppuun – ajan hengen mukaisesti – yleisessä mielipiteiden vaihdossa esiin tulleen selostajien ranking-listan: Canal+:n Tuomas Virkkunen on saanut kiitosta. Pahimpina ”ohipuhujina” on pidetty saman kanavan häiritsevän puhetulvaisia Juha Taivaista, Mikko Innasta sekä huutavaa Tero Karhua, tässä järjestyksessä (kaikki tekstissä olevat esimerkit ovat heidän selostuksistaan).
Ylen Antti Ennekari ja Niki Juusela parantavat koko ajan. Tämän tekstin takana on monen kymmenen ex-pelaajan mielipide Ilves-Kissojen killasta ja Suomen Palloliiton futisseniorien tapaamisista.
Yrjö Arajuuri
Kirjoittaja on tamperelainen filosofian tohtori ja Ilves-Kissojen entinen maalivahti. Hän on hoitanut viimeksi suomenkielen professuuria.
Ota kantaa: Mitä haluat selostajalta?
"sivurajaheittoon taitavasti paikkaa hakeutuvan huomioiminen"
"Esimerkiksi maalivahdin poikkeuksellisen hyvät ja nopeat avaukset tai jatkuvat epäonnistuneet pitkät avaukset vastustajajoukkueen pelaajan päähän"
Helppohan noita 60metrisiä avauksia ois omien pelaajien päähän laittaa, JOS vaan ois hyvä selostaja. Siitähän se kiinni on. Tai jos pyöris hyvin ympyrää rajaheitossa puolustuslinjan selustassa, mut joku onneton päättäiskin heittää jollekkin toiselle pelaajalle sen heiton.. Pakko myöntää, että kuuntelen nämäkin ajat vaikka mielummin T.Virkkusen "nippelitietoa" Messin perheestä..
Ilmoita asiaton kommentti