Puheenaihe: Oliko dopingin sekakäyttö Suomen kestävyysjuoksun valtti 1980-luvulle asti?
- Juha Karvonen opiskeli urheilulääketiedettä Oulun lisäksi muun muassa Itä-Saksassa, Puolassa ja Bulgariassa. Uusi kirja
rdquo;Urheilulääkärin mustelmat eli väärät kapselit vasissa kuin juoksija Jolkkosella
- KUVAT
Pitkään tätä on odotettu: milloin suomalaiset urheilulääkärit alkavat valottaa 1970- ja 1980-luvun doping-salaisuuksia?
Ensimmäisenä areenalle tohtii tamperelainen Juha Karvonen.
Vuosina 1972–1987 Suomen yleisurheilumaajoukkueen lääkärinä toiminut Karvonen on julkaissut muistelmansa Väärät kapselit vaasissa kuin juoksija Jolkkosella.
Kirjasta löytyy savolaista huumoria, mutta myös tiukkaa asiaa. Karvonen nostaa uuteen tarkasteluun myös tapaus Martti Vainion. Miten on mahdollista, että puhtaana Los Angelesin olympiakisoihin lähtenyt juoksija antoi kaikkien yllätykseksi positiivisen näytteen?
Karvosen mukaan puheet talonmiehen erehdyksestä ovat silkkaa soopaa. Takana oli järjestelmän paha virhe, veren ja hormonien sekoittuminen.
Paha erehdys
Karvosen teoria lähtee siitä, että Vainion lihakseen oli annettu hormoneja muutamia viikkoa ennen kevään 1984 maratonjuoksua.
Siinä Vainio antoi ensimmäisen kerran positiivisen näytteen. Urheiluliitto kuitenkin salasi käryn, Vainio testattiin ennen Los Angelesia useasti.
Näytteet olivat puhtaita, hormonit siis kadonneet elimistöstä, pääteltiin. Ei muuta kuin mies mitalijahtiin.
Uusi positiivinen näyte kympin hopean jälkeen olikin kaikille täydellinen yllätys ja järkytys.
Karvosen mukaan tapahtui seuraavaa.
”Maratonin jälkeen hormoneja ei annettu enää lisää, mutta juoksijalta otettiin heti kotiin palattua hormonijäämiä sisältävää verta ennen kisoja takaisin siirrettäväksi. Tämä oli virhe numero yksi. Siinä meni hormonijäämät veren mukana pakastimeen”.
Likaista verta
Karvonen nostaa näin esiin aivan uuden vision: Vainio käytti hormonien lisäksi myös veridopingia.
Todennäköisesti muutkin suomalaiset kestävyysjuoksusankarit olivat käyttäneet samaa tehoyhdistelmää.
Karvosen teoria etenee:
”Juuri ennen olympiakisoihin matkustamista juoksija sai kaksi pussia verta. Molemmat veripussit olivat urheilijan omaa verta. Toinen veripussi oli otettu ennen maratonjuoksua mahdollisen hormonikuurin vielä kestäessä.”
Näin hormonijäämiä sisältävät veret siirrettiin kisoihin matkustavan juoksijan verenkiertoon. Vainio oli täysin tietämätön kuljettamastaan hormonilastista, kunnes se paljastui olympiakisojen testeissä.
Veridoping oli perusteltu veto. Arvioitiin, että pakasteessa punasolut ja hemoglobiini säilyisivät käyttökelpoisina olympiajuoksuihin asti. Sitä ei kuitenkaan osattu ottaa huomioon, että niin säilyvät hormonijäämätkin. Onneton juoksija sai ne tietämättään takaisin veritankkauksessa kisoihin lähtiessään.
Seurasi surkeita selityksiä. Lopulta kahden liiton valmennuksessa olevan henkilön – todennäköisesti vähiten syyllisten – päät putosivat. Olympiajoukkueen lääkäri Pekka Peltokallio livahti vastuusta.
Karvosen sympatiat ovat tanakasti Vainion puolella. Hänen mielestään ”tapaus muistuttaa DDR:n valtiojohtoista urheilua, jossa urheilijat eivät tienneet saavansa doping-aineita, vaan kilpailivat ja voittivat mitaleita hyvässä uskossa.”
Reseptien avulla
Karvonen paljastaa, kuinka systeemi Suomessa 1970- ja 1980-luvuilla toimi.
”Doping-aineet tulivat muutamien lääkärien kautta joskus jopa lähiomaisten nimellä kirjoitetulla reseptillä. ”
Veridoping oli hyvin johdonmukaista, eikä sitä harrastettu hikisissä pukuknopeissa. ”Sairaat” urheilijat saivat veriannoksensa aluesairaaloissa, keskussairaaloissa tai yliopistollisissa keskussairaaloissa.
Karvosen mukaan julkisuudelta on jäänyt peittoon lukuisia veridoping-tapauksia. Yksi tällainen on veritankkaus, jossa Suomea talviolympialaisissa edustaneelle hiihtäjälle annettiin verensiirto sairaalan vuodeosastolla. Kyseisen vuodeosaston lääkäri oli yksi olympiajoukkueen lääkäreistä.
Ota kantaa
Pitäisikö suomalaisten urheilulääkärien kertoa, mitä 1970- ja 1980-luvulla tehtiin? Oliko dopingin sekakäyttö myös Lasse Virenin ja Pekka Vasalan valttikortti?
70-luvulla pärjättiin hyvin kansainvälisesti,
ei silloin säännöt kieltäneet veridopingia,se oli
sallittu menetelmä.Ensimmäiset doping-testit oli
Montrealissa -76,sitä ennen ei testejä ollut eli
horminit olivat sallittuja.Suomalaiset urheilivat
silloin ihan sen aikaisten sääntöjen mukaisesti,
ei niissä menestyksissä mitään vilunkia ollut.
Sen jälkeen kun testit tulivat ja monet sen aikai
sista metodeista kiellettiin niin suomalaisten
kehityskäyrä pysähtyi,muu maailma painoi eteenpäin.
Syitä on monia muitakin miksi emme enää pärjää,
muu maailma on kehittynyt,urheilemista harrastetaan
kautta maailman.Uusia huippumaita on tullut mukaan
kansainväliseen urheiluun runsaasti.Kiina tuli
mukaan 1984 Los Angelesin kisoissa.Entinen Neuvos
toliitto hajosi ja entiset osatasavallat tekivät
omat joukkueensa niin koko se taso tuli mukaan,
ennen oli kisoissa 3 urheilijaa entisestä Neuvos
toliitosta mukana kun enempää ei voinut laittaa,
nykyisin 30.Balknin maat hajosivat,niillä on omat
joukkueet jne.Tason laajuus on kasvanut,kovia
urheilijoita on kappalemäärässä moninkertainen
määrä mukana entisiin aikoihin verrattuna,siksi
yleisurheiluun oli pakko ottaa tulosrajat mukaan,
muuten osallistuja määrät olisi ollut aivan liian
suuret,sillä karsittiin osa urheilijoista pois ja
ne tulos rajat ovat erittäin kovat.Monet menneiden
aikojen metodeista mitä silloin käytettiin ovat
nyt kiellettyjä,uusia tietenkin on tullut tilalle.
Mutta suurin syy on että tulos taso on noussut
maailmalla äärettömän kovaksi kaikissa lajeissa,
kilpailun takia kun mukana on monikymmenkertainen
määrä lahjakkaita urheilijoita ympäri maailmaa.
70-luvulla maailmantaso ja euroopan taso olivat
suurinpiirtein sama,muualta maailmasta ei tullut
kovinkaan montaa todellista huippua mutta nykyään
suomen tason ja euroopan tason välinen ero on
pienempi kuin euroopan ja muun maailman välinen
taso ero.Muu maailma on kehittynyt kovaksi.
70-luvulla kymmpitonni juostiin n.27,40 ja sillä
ajalla oltiin maailman huipulla mutta nykyään se
juostaan minuutti kovempaa tai vitonen,silloin
jos juoksi 13,20 niin oltiin maailman huipulla mutta nykyään se juostaan alle 12,50.Entäs sata
metriä,70-luvulla oli muutamia juoksijoita jotka
pääsivät alle 10 sekuntia mutta nyt Usain Bolt
vetää sen alle 9,70.Hurja parannus.Tuo jumalaton
massa mikä on tullut mukaan huippu-urheiluun on
suurin syy tason kovuuteen ja hurjaan kehitykseen
kaikissa lajeissa,yrittäjiä on monikymmen kertainen
määrä entisiin suuriin aikoihin verrattuna.Emme me
ole kelkasta pudonneet vaan yksinkertaisesti pienestä väestöpohjasta ei riitä niitä todellisia
huippulahjakkuuksia kaikkiin lajeihin enää että
voisimme menestyä kuten kauan sitten.Pertti Ukkola
sanoi hyvin tuosta asiasta kerran:Minun aikanani
ei tarvinnut voittaa kuin yksi Neuvostoliittolainen
nykyisin pitää voittaa 30.Vaikea on tuottaa
voittajia isoihin kisoihin kun monta miljardia
muutakin yrittää sitä samaa.
Ilmoita asiaton kommentti