Puheenaihe: Laiskuus ja löysä asenne tuhoavat valkoisten juoksumenestyksen
- 10 000 metrin MM-mitaleista kilpailtiin Daegussa sunnuntaina.
Pohdimme valkoisen miehen surkeaa vauhtia valmentaja Jari Hemmilän kanssa. Doping-mietteet ovat toimittajan.1 Doping. Afrikkalaisten paremmuus kestävyysjuoksuissa ei perustu dopingin käyttöön, paitsi käänteisesti – tiukentuneen kontrollin takia Eurooppa on menettänyt yhden valttikortin.
1970-luvulla Suomi oli Itä-Saksan kanssa maailman johtava doping-maa ja juhli kestävyysjuoksuissa, sen jälkeen tulivat Italia ja Espanja samoille apajille.
Esimerkki ensimmäisistä MM-kisoista Helsingistä. Kympin kärki: 1) Cova Italia, 2) Schildhauer Itä-Saksa, 3) Kunze Itä-Saksa, 4) Vainio Suomi.
Nykyään – kun eponkin käyttö on mahdotonta – rikkaiden eurooppalaisten etu on leikattu. Kasvuhormonia voi yhä käyttää, sen näkee pikajuoksuissa.
2 Vuoret. On enää turha vedota siihen, että afrikkalaiset menestyvät koska asuvat korkealla. Nykyään urheilijat leireilevät niin paljon, että ero on kaventunut. Todennäköisesti afrikkalaisten juoksijoiden veriarvot ovat kuitenkin luonnostaan korkeampia kuin eurooppalaisilla.
3 Harjoittelu. Löysä länsimainen elämäntapa ja sosiaalisuus heijastuvat myös urheiluun, valitaan helppoja lajeja kuten salibandy. Jo 12-vuotiaana pitäisi juosta yli 2000 kilometriä vuodessa, jos haluaa kestävyysjuoksijaksi. Aikuisena 6000 kilometriä vuodessa ei riitä mihinkään.
Myös valmennusmetodeissa on vikaa. Meillä lähdetään kauteen aina alusta, juostaan se sama 6000 kilometriä kuin edellisenä vuonna. Sen sijaan pitäisi lisätä joka vuosi treeniä noin 15 prosenttia.
Kaikki tähtää kovaan vauhtikestävyyteen. Sen alle pitää kuitenkin rakentaa valtava aerobinen pohja – sen saavuttaa vain suurella kilometrimäärällä.
4 Ruumiinrakenne. Afrikkalaiset ovat ”juoksevia keuhkoja”. Lisäksi jalkojen lihakset ovat paljon pienempiä kuin eurooppalaisilla, sen näkee parhaiten pohkeita vertailemalla. Happea kuluu paljon vähemmän.
Myös luonnollisilla poluilla juoksemisen vaikutuksen näkee, askel on kimmoisa ja vie eteenpäin.
5 Psyyke. Euroopassa kaiken pitää olla kivaa – eikä kestävyysjuoksutreeni aina ole sitä. Tämä näkyy myös valmentamisen kriisinä; valmentajista on tullut kavereita, ei enää uskalleta vaatia tarpeeksi.
Valmentajan ja urheilijan välissä pitää olla tilaa, perspektiiviä. Urheilijan täytyy kunnioittaa valmentajaa.
6 Kateus. Keniassa ja Etiopiassa harjoitellaan yhdessä, myös Yhdysvalloissa niin sanottu Oregon-projekti on tiimityötä. Yhteiset lenkit, typpiteltat, biomekaaniset tutkimukset ja lihashuolto, fysioterapeutit ovat yhteisiä samalla tavalla kuin valmennus.
Suomessa tämä ei onnistu. Nyt suomenruotsalaiset ovat löytäneet toisensa ja näyttävät hyvää esimerkkiä – Niklas Sandells ja kumppanit lähestyvät jo kelpo tuloksia.
7 Lapsuus. Länsimaissa lapsille ei kehity enää samanlaista aerobista varastoa kuin aiemmin, jolloin oltiin kaiket päivät ulkona, pelattiin ja leikittiin omin päin.
Afrikassa näin tehdään edelleen. Meillä pitäisikin aloittaa alakouluissa aerobinen harjoittelu, vaikkapa kymmenen minuutin lenkeillä.
8 Itsekritiikki. Kestävyysjuoksijat sallivat itselleen selityksiä ja surkeita aikoja. Jos Kalevan kisoissa juoksee kympin yli 31 minuutin, pitäisi hävetä. Ainakaan ei saisi kutsua itseään kestävyysjuoksijaksi.
9 Tulos. Valkoinen eurooppalainen ei pysty ikinä juoksemaan kymppiä alle 26.30:n ilman dopingia. ME on nykyään 26.17, Vainion SE 27.31.
Jukka Keskisalolla ja Matti Räsäsellä on mahdollisuuksia pärjätä Euroopassa, seuraavien huippujen rakentaminen vie ainakin viisi vuotta.
EM-kisat ovat ensi kesänä Helsingissä. Kisoja pitäisi nyt hyödyntää niin, että päästäisiin aloittamaan kestävyysjuoksu-projekti. Tehtävä on valtava. Tänä kesänä Hämeen piirin mestaruuskisoissa vitosen hopea otettiin ajalla 18.20. Hannes Kolehmainen juoksi vuonna 1912 saviradalla ajan 14.36.
Ota kantaa: Viekö afrikkalaisten ylivoima kiinnostuksen kestävyysjuoksuista? Pitäisikö suomalaisten ottaa taas doping avuksi?
Jääkiekko on peliä ei urheilua!
Ilmoita asiaton kommentti