Puheenaihe: Valmentaja tökkäsi sormella silmään - Saako urheilussa tehdä mitä vaan?
- José Mourinho
Real Madridin ykkösvalmentaja José Mourinho marssi Barcelonan alueelle ja tökkäsi kakkosvalmentaja Tito Vilanovaa sormella oikeaan silmään. Palatessaan Mourinho tunsi läpsäisyn niskassaan, jatkoi paikalleen ja sitten kääntyi.
Hän irvisti – Vilanovalle, Barcelonalle ja miljoonille tv-katsojille pitkin maailmaa.
Miten maailman parhaana palkittu jalkapallovalmentaja voi käyttäytyä näin? Yhä uudelleen? Yllyttääkö hän kannattajia väkivaltaan?
Saako urheilussa riehua voiton eteen millä törkeydellä hyvänsä?
Jupakkaa on puitu Espanjassa ja maailmalla jo viikko. Barca vei Realilta voiton jälleen, Espanjan cup- ja liigavoittajien pokaalin viime keskiviikkona. Mourinhon tuttu jälkikäytös sai tällä kertaa tukijatkin häpeämään, ja Realin maineeseen jäi globaali lommo. Edes brittilehdistö ei arvosta tällaisena valioliigan valmentajavelhoa.
Tiistaina Mourinho sentään pyysi seuran kannattajilta anteeksi asennettaan. Ja vain heiltä, valmentaja kiteytti seuran nettisivuilla. Hän ei halua omien sanojensa mukaan ryhtyä tekopyhäksi.
Espanjalaisille pahinta on, että Mou uhkaa kansalliseksi myytiksi nousseen maajoukkueen yhtenäisyyttä. Punaiset, La Roja, ylsi alisuorittajasta vihdoin Euroopan ja maailman mestariksi. Menestys omalla jalkapallofilosofialla on Realinkin pelaajille Mourinhoa suurempi arvo. Kesän 2012 EM-kisoja odotetaan posket hehkuen.
– Mourinho tuhoaa espanjalaisen jalkapallon, jyrähti Barcelonan ja maajoukkueen puolustaja Gerard Pique.
– Hän ylitti rajan ja hänet on pysäytettävä.
– Maajoukkue on sietokyvyn rajoilla, varoitti Málagan ja maajoukkueen keskikenttämies Santi Cazorla.
Mourinhon tökkäisy ei ole erhe. You Tubesta näkee päättäväiset askeleet. Tökkäisy on linja, strategia.
The Special One toi menetelmänsä Espanjaan syksyllä haukkumalla ensin La Ligan ja sitten Euroopan tuomarit. Tämä jatkuu. Keväällä hän riisti arvon arkkivastustaja Barcelonan mestaruuksilta ja piti niitä häpeällisinä. Hän syytti Realin otteluaikoja syrjinnäksi. Hän pilkkaa pelaajia, valmentajia, järjestäjiä, seuroja ja kannattajia. Itse hän mouruaa uhriksi. Kiivaimmin hän jahtaa sarvet päässä Barcelonan tekopyhiä enkeleitä.
Aggressio on levinnyt kannattajiin. Madridin jalkapallopyhättö taputti takavuosina Barcan Ronadinholle tämän upeista maaleista. Toissa viikolla matkalla Bernabéulle Barcan bussin ikkunat kivitettiin rikki. Tämän illan Galatasaray-ottelussa faniseurat hurraavat Moulle.
Kentällä Mou on kehittänyt peliä vuoden ja päässyt huikeisiin tuloksiin. Barcaa vastaan se ei vain riitä. Mikään ei toistaiseksi riitä. Niinpä hän kiihdyttää pelaajat ylivireeseen. Ottelu toisensa jälkeen tuomari heittää rikkojat kentältä. Barca ei ole mikään enkeli, mutta Realin aggressio on selvä kaikille.
Yllättävin on Realin ja maajoukkueen rehdin kapteenin, maalivahti Iker Casillasin muutos. Hän meni superpokaaliottelussa paheksumaan Barcan uutta tähteä Cesc Fábregasia, kun tämä tiuski telottuna nurmella. Maajoukkuetoverit Barcassa eivät tunteneet kapteeniaan.
Mourinho tunsi. Sen paljasti sisäpiirin lähteisiin vedoten El País -lehden arvostettu jalkapallotoimittaja Diego Torres. Casillas pysytteli etäällä riidoista, kunnes kevättalvella Realin puheenjohtaja Florentino Pérez pyysi häntä tukemaan Mourinhoa. Mies muuttui.
Torresin lähteiden mukaan Realin pukukopissa hallitsevat pakkovoitto ja pelko. Cristiano Ronaldo kaihosi talvella hyökkäystyylin perään mutta vaikeni äkkiä. Kukaan ei vastusta Mourinhoa. Katsokaapa videoilta brassitaituri Marcelon kylmää ilmettä, kun hän Fábregasia murjottuaan marssii kentältä. Aiemmin hän jo potki ilmasta Messiä kylkeen ja virnisti.
Lopulta Casillas kyllästyi.
Barcan kapteenin Xavi Hernándezin kännykkä soi viime lauantaina. Syöttöjen mestari yllättyi: puhelimessa oli Casillas! Tämä oli nähnyt videolta mitä Marcelon teki. Maajoukkuetoverit ja kapteenit solmivat kännykässä rauhan.
Kun José Mourinho kuuli mitä Casillas teki, hän yllättyi. Pahempaa oli, että Barcelonan pukukoppi arvosti puhelua.
Mourinhon strategialla soitto oli petturuutta, mutta sitä hän ei sanonut.
Hän pani edustajansa asialle: mister ei kadu eikä pyydä anteeksi mitään ja uhraa vaikka maineensa puolustaakseen Rea lia vääryyksiltä.
Kokenut saksalaisvalmentaja Ottmar Hitzfeld on pitänyt Moun menetelmää ”ylimielisenä moukkamaisuutena” .
Mourinho imee tappioistaan huomion itseensä. Mutta mitä hän sanoo Casillasille nyt? Vaientaa kuin talvella Ronaldon?
Häviön hetkellä ”ojenna käsi, ilman kateutta ja kaunaa, kuin hyvä ja uskollinen veli”, laulaa Real Madridin hymnissä oopperatähti Placido Domingo, parhaillaan Suomessa.
Mikä saisi käyttämään kättä eikä sormea? Ja väärin tekijän pyytämään anteeksi kuin mies?
Minulla on arvostus Mourinhoa kohtaan karissut kokonaan jo viime vuonna, ja nykyään pidän kaveria lähinnä ylimielisenä riidanhaastajana, joka tuo pelkkää negatiivisuutta futikseen: räyhäämistä tuomareille, vastustajille, UEFA:lle, medialle. Vastustajan kunnioitus puuttuu kokonaan. Mourinhon joukkueet pelaavat tärkeissä peleissä joko antifutista (Inter) tai pyrkivät väkivallalla rikkomaan vastustajan (Real). Menestystä on tullut, mutta millä hinnalla? En pysty ihailemaan tällaista lähestymistä futikseen. Guardiolan ja muiden valmentajien käytös eri maissa on ollut hämmästyttävän asiallista, kun häirikkö on tullut sotkemaan kuvioita. Mourinho pitäisi laittaa käytöskouluun, on liian itseään täynnä.
Ilmoita asiaton kommentti