Hugo Chavez on kuollut

Venezuelan presidentti Hugo Chavez on kuollut. Asiasta kertoo maan varapresidentti Nicolas Maduro. Chavez oli sairastanut syöpää noin kahden vuoden ajan.

Vuonna 1954 syntynyt Chavez valittiin Venezuelan presidentiksi joulukuussa 1998.

Chavez vaikutti kuuluvan johonkin toiseen aikakauteen: hän oli elämää suurempi persoona, joka julisti sosialistista vallankumousta, kansallisti suuryrityksiä ja soimasi värikkäästi sekä paikallista eliittiä että suurvaltoja.

Riippuen siitä keneltä kysyy, häntä voi kuvata joko Robin Hoodiksi, joka halusi parantaa köyhien asemaa tai sitten röyhkeäksi despootiksi, joka käytti hyväkseen Venezuelan öljyrikkauksia pysyäkseen vallassa.

Chavez toimeenpani pitkällä valtakaudellaan lukuisia opetus-, terveys- ja infrastruktuurihankkeita, joiden tarkoituksena oli nimenomaan hyödyttää vähäosaisia. Toisaalta hän tukahdutti raskaalla kädellä tiedotusvälineiden ja opposition toimintaa ja hankki kyseenalaisia liittolaisia muun muassa Iranista ja Valko-Venäjältä.

Erityinen inhokki Chavezille oli Yhdysvallat. Hän vastusti Afganistanin ja Irakin sotia, haukkui presidentti George W. Bushin ”paholaiseksi” ja jopa spekuloi ajatuksella, että amerikkalaisten juonet olivat monien Etelä-Amerikan presidenttien – myös hänen – syöpäsairauksien takana.

Pelastaja vai temppuilija?

Venezuelalaisten tietoisuuteen Chavez nousi vuonna 1992, kun hän johti epäonnistunutta sotilasvallankaappausta. Kun yritys oli ohi, Chavezin annettin puhua maan televisiossa. Uhmakas haastaja totesi vain, että hänen yrityksensä oli epäonnistunut ”toistaiseksi”.

Silloisen laskuvarjojoukkojen everstiluutnantin uho ei ollut tyhjää. Chavez vapautettiin vankilasta vuonna 1994, ja vain neljä vuotta myöhemmin hän nousi presidentiksi murskavoitolla vuoden 1998 vaaleissa ja ryhtyi heti toteuttamaan visiotaan ”21. vuosisadan sosialismista”, ”chavismosta”.

Hän sai köyhät massat taakseen, mutta keski- ja yläluokka vihasivat häntä.

Vuonna 2002 oppositio yritti syöstä hänet vallasta, mutta kaappaus jäi parin päivän mittaiseksi. Chavez onnistui torjumaan myöhemmätkin horjutuspyrkimykset ja runnoi läpi lakimuutoksen, joka poisti presidenttikausien rajoitukset. Vielä syksyllä 2012 hänet valittiin uudelle kuusivuotiskaudelle.

– Viva Venezuela, viva Bolivarin kansa, hehkutti Chavez voittoaan.

Chavezin värikkään ajan lopputulos jää ristiriitaiseksi. Presidentin uudistukset olivat suunnattoman suosittuja kansan parissa, mutta esimerkiksi YK:n inhimillisen kehityksen indeksin perusteella köyhyys ei mainittavasti vähentynyt hänen kaudellaan. Henkirikosten määrä sen sijaan viisinkertaistui välillä 1999–2011.

Kenties Nobel-palkittu kirjailija Gabriel Garcia Marquez osui oikeaan, kun hän kuvaili tapaamistaan Chavezin kanssa juuri ennen tämän presidenttiyden alkua:

– Jäin siihen käsitykseen, että olin puhunut kahden vastakkaisen henkilön kanssa. Toisen, jolle kohtalo oli tarjonnut mahdollisuuden pelastaa maansa, ja toisen, silmänkääntäjän, joka jää historiaan taas yhtenä hirmuvaltiaana, Marquez kirjoitti.

Venezuelan epävarma tulevaisuus

Chavezin mukaan Venezuela kulki pitkää tietä kohti sosialismia, eikä maan suuntaa voisi muuttaa. Presidentin valtakausi oli kuitenkin pitkälti yhden miehen show.

Katseet kääntyvät nyt varapresidentti Maduroon, jonka Chavez nimesi seuraajakseen vain muutamia päiviä ennen viimeistä leikkaustaan.

Maduro on entinen linja-autonkuljettaja ja ammattiliittojohtaja. Ulkoministerinä Maduro ehti toimia vuosina 2006-12. Ministerinä Maduro noudatti uskollisesti Chavezin politiikkaa.

Maduron vaimo Cilia Flores on asianajaja, joka sai Chavezin vapaaksi vankilasta epäonnistuneen vallankaappauksen jälkeen. Nykyään Flores on Venezuelan oikeuskansleri.

Lähteet: Foreign Affairs, CNN, BBC, al Jazeera, Los Angeles Times, UNDP