Puheenaihe: Kreikkalaiset ovat oikeassa

Elämme huolestuttavia aikoja. Ateena roihuaa. Kreikkalaiset marssivat satoina tuhansina vallanpitäjiään, säästötoimia ja muuta Eurooppaa vastaan.

Suomalaiset ihmettelevät unionin toisella laidalla: miksi ihmeessä kreikkalaiset lakkoilevat ja mellakoivat, kun mekin lähetämme säkkikaupalla rahaa heille?

Kuinka ollakaan, kummatkin ovat oikeassa.

Kreikalle on juuri kerätty 130 miljardia euroa lainoina ja takauksina. Mutta tavallinen kreikkalainen ei ole nähnyt senttiäkään summasta omalla tilillään tai nähnyt elämässään mitään helpotusta seurauksena valtavista tukipaketeista.

Suomalaisen näkökulmasta tukirahat ehkä menevät Kreikkaan, mutta kreikkalaisen näkökulmasta ne menevätkin Ranskaan ja Saksaan! Tai tarkemmin ottaen etenkin saksalaisille pankeille.

Kyllä Nalle tietää

Björn Wahlroos on kovaksikeitetty kapitalisti ja puhtaan voitontavoittelun lähes täydellinen ruumiillistuma. Siitä huolimatta on täysi syy tutustua siihen, mitä hän sanoo euroalueen velkakriisistä Helsingin Sanomissa (12.2.). Hän nimittäin huomauttaa, että Kreikan romahtaminen konkurssiin aiheuttaisi pahimmat tappiot saksalaisille landesbankeille.

Landesbankit ovat erikoinen saksalainen ilmiö. Niitä omistavat yhdessä saksalaiset osavaltiot (Länder) ja niiden alueella toimivat säästöpankit (Sparkasse). Niillä ei ole omia konttoreita vaan ne toimivat säästöpankkien suojissa.

Landesbankit ovat siis omalaatuinen julkisoikeudellinen hybridi keskuspankkitoimintaa ja liikeyrittämistä. Ne ovat vanhanaikaisia ja tehottomia. Ne ovat sijoittaneet paljon kreikkalaisiin valtionvelkakirjoihin, eli täysi velkasaneeraus Kreikassa ajaisi ne isoihin vaikeuksiin, jonka maksumiehiksi joutuisivat saksalaiset veronmaksajat.

Saksan liittokanslerin Angela Merkelin onnistui puhua muut euro- ja EU-maat mukaan jatkamaan Kreikan tukilainoitusta viime vuonna – sen sijaan että hän olisi pannut oman maansa kansalaiset kustantamaan 30–40 miljardin euron arvoisen saksalaispankkien pääomituksen.

Merkelin päätöksen maksajiksi joutuivat tavallaan sekä kaduilla mellakoivat kreikkalaiset että lumilapioidensa kanssa finanssimaailman mutkikkuutta miettivät suomalaiset.

Kansantalouttaan kreikkalaiset eivät toki pelasta heittelemällä kiviä Syntagman aukiolla. Heidän turhautumisensa ja vihansa on kuitenkin helpommin käsitettävissä, kun vähän miettii, millainen yhteiskunta Helleeninen tasavalta oikeasti on.

Zorbas ei ole laiska

Aloittaa voi vaikkapa vilkaisemalla tilastoja, joiden mukaan työssä käyvän kreikkalaisen työviikko on keskimäärin liki viisi tuntia pidempi kuin suomalaisen (42,2 tuntia vastaan 37,4). Tämä tietysti koskee vain niitä, joilla tekemistä on. Kreikkalaisista juuri nyt on työttöminä reilu viidennes – nuorista noin puolet.

Jatkaa voi miettimällä, kuka kerää kreikkalaisen työnteosta kertyneen hyvinvoinnin.

Kreikkahan on draaman ja demokratian kehto, joka on tuottanut globaalitalouteen melkoisen määrän superrikkaita. Mutta laivanvarustajat ja muut magnaatit ovat pitäneet visusti huolen siitä, ettei heidän varoistaan heru käytännössä mitään veroina kotivaltion kassaan.

Yksi tämän päivän aristoteles onassiksista on öljyllä, laivoilla ja pankkitoiminnalla perheelleen arviolta ainakin viiden miljardin euron omaisuuden luonut Spiros Latsis. Hänen huvijahdillaan ovat viihtyneet päättäjätkin EU-komission puheenjohtajaa José Manuel Barrosoa myöten. Siitä valitettavasti ei ole tietoa, onko poliitikoilla ollut pokkaa pyytää Latsista ja muita kreikkalaispohattoja osallistumaan maansa talouden pelastamiseen.

Ei kreikkalaista suututa se, että joku tilastonikkari väärensi aikoinaan talousluvut sellaisiksi, että maa kelpuutettiin väärin perustein rahaliittoon. Häntä suututtavat rahansa ulkomaille vieneet latsikset, valtaa vuorotellen hallituksessa pitäneet Papandreoun ja Karamanliksen klaanit sekä säästövaatimuslistoillaan Ateenaa pommittavat IMF ja EU.

Viime aikoina vihan kohteeksi on päässyt usein myös Saksa, jonka lippuja on poltettu kaduilla. Ja onpa osansa saanut Suomikin. Kannattaa miettiä tarkkaan kesän lomamatkakohdetta.

Näin Kreikka leikkaa ja säästää

Esimerkkejä siitä, mihin Kreikka suostuu saadakseen 130 miljardin euron uuden pelastuspaketin EU:lta ja IMF:ltä:

Säästöjä kaikkiaan 3,3 mrd euroa, mm. 400 miljoonaa julkisista investoinneista sekä 300 miljoonaa puolustuksesta ja yhtä paljon eläkkeistä.

Minimipalkkaan 22 prosentin alennus (koskee uusia työntekijöitä). Minimi on tämän jälkeen 586 euroa kuussa.

Julkisen sektorin työpaikkoja karsitaan 150 000:lla vuoteen 2015 mennessä.

Aluksi 15 000 valtion työntekijää asetetaan ”reserviin” eli osa-aikaisiksi alennetulla palkalla kunnes heidät vuoden päästä irtisanotaan.

Vaalien jälkeen ensi kesäkuussa virkaan astuvan hallituksen on sitouduttava lisäksi 10 miljardin euron uusiin säästöihin vuosille 2013-15.

Aiemmissa säästöpaketeissa on jo sovittu mm. eläkeiän nostosta ja kuntien määrän karsimisesta 400:aan nykyisistä noin tuhannesta.

Ota kantaa: Onko Kreikka pelastettavissa ja miten?