Puheenaihe: Duumanvaaleissa ei havaittu vilppiä?

Venäjän ääni: Dosentti Johan Bäckman kävi tarkkailemassa Venäjän sunnuntaisia duumanvaaleja – eikä havainnut vilppiä.
Oma kuvaus: Matkakertomuksessaan Syyriasta Bäckman kertoo toimeksiannosta sympaattisen arabipresidentin maassa.

Kun Nashi-komissaari Mark Siryk soittaa ja ehdottaa matkaa Syyriaan Venäjän lähettämässä tarkkailijadelegaatiossa, olen lähinnä kauhuissani. Syyriassahan on meneillään sisällissota.

Tarkistan Suomen ulkoministeriön nettisivut: suomalaisia kehotetaan poistumaan Syyriasta. Presidentti Bashar Al-Assad kuulemma murhaa omaa kansaansa tuhatmäärin ja maan yllä leijuu Naton pommitusten uhka. Kaikkialla ammutaan väkijoukkoihin ja päivittäin kuolee kymmeniä.

Syyria on uusi etappi niin sanotussa arabikeväässä, jonka tarkoitus on ainakin länsimedian mukaan vapauttaa arabikansat eli syöstä johtajat vallasta ja lisätä Yhdysvaltain ja Naton vaikutusvaltaa. Mutta missä ovat todisteet?

Venäjä haluaa liennyttää tilannetta lähettämällä tarkkailijadelegaation Syyriaan. Aluksi kaikki on huippusalaista: osanottajat, ohjelma ja lähtöpäivä. Mark kuitenkin kertoo, että tehtävämme on levittää Syyriassa näkemämme ja kokemamme maksimaalisesti sosiaaliseen mediaan ja muualle.

Ohjelma kolahtaa sähköpostiin lähdön aattona. Se on vaikuttava kokoelma tapaamisia ja kiertueita ympäri Syyriaa.

Putin-nuoret koolla

Vnukovon lentokentällä Moskovassa näen varhain aamulla matkakumppanini, joista moni on entuudestaan tuttu: Nashi-komissaareja, nuoria venäläisiä arabisteja eli arabimaiden asiantuntijoita ja venäläisiä toimittajia, joista moni työskentelee Venäjän Äänen arabiankielisessä toimituksessa.

Nashi on vuonna 2005 perustettu Vladimir Putinia tukeva nuorisojärjestö, jonka päätarkoitus on estää Ukrainassa 2004 tapahtuneen värivallankumouksen toistuminen Venäjällä. Nashi-komissaareja valmistetaan vaativiin tehtäviin Venäjän valtion palveluksessa. Osa tehtävistä on salaisia.

Myös Venäjän oppositiopuolueet, kommunistit ja liberaalidemokraatit, ovat lähettäneet nuoria kaadereitaan.

Valhe Damaskoksesta

Kun kone laskeutuu Damaskokseen, meidät ohjataan nopeasti passintarkastuksen läpi VIP-saliin. Poliisit ja toimittajat piirittävät meidät ja passit kerätään pois. Ehdin antaa neljä tv-haastattelua jo ennen kuin pääsen edes maahan.

Sisällissodasta ei näy merkkejä matkalla kaupungin parhaaseen Omayad-hotelliin. Meitä pidetään hyvänä, saan kolmen huoneen ja kahden kylpyhuoneen sviitin. Netti toimii, paitsi Facebook, YouTube ja Blogspot-blogipalvelu. Niihin pääsy on ilmeisesti estetty mellakoihin lietsomisen pelossa. Kovasti yrittämällä saan kuitenkin Facebookin auki ja kirjoitan pikaisia raportteja.

Iltapalalla saamme kuulla, että länsimedioissa väitetään Syyrian estäneen delegaatiomme maahanpääsyn. Maailma alkaa näyttää kaksijakoiselta: yhtäältä on olemassa länsimedian kuva Syyriasta ja toisaalta meidän oma todellisuutemme, jota ei pitäisi olla olemassa.

Jotain pelottavaa Syyriassa silti on. Päivällä Lähi-idän kirkas aurinko säteilee ihanasti, mutta illalla laskeutuu sysimusta pimeys, jonka turvin terroristit ja ihmiskaappaajat liikkuvat, meille kerrotaan.

Damaskos on kuitenkin turvallinen, sukellamme sen muinaiseen hämärään, askellamme samoilla katukivillä kuin Raamatun apostolit. Ensimmäisenä aamuna käsityksemme informaatiosodasta vahvistuu, kun länsimedia toitottaa kranaatti-iskusta Baath-puolueen päämajaan Damaskoksessa. Emme kuitenkaan kuulleet mitään, vaikka yövyimme päämajan vieressä.

Käymme tutkimassa myös itse päämajaa, mutta mitään merkkejä kranaatti-iskusta ei ole. Seuraavana päivänä uutisankka perutaan, mutta länsimedia ei tee peruutuksesta enää mitään numeroa.

Venäjän käsityksen mukaan Syyriassa ei ole mitään selvää oppositiota. Arabikeväässä on kysymys tyypillisestä värivallankumouksesta eli ulkomailta masinoidun ”hallitun kaaoksen” luomisesta. Mediaan syötetään selvästi joko totuuden vastaisia tai vääristelyjä tietoja. Olennaisista tosiasioista vaietaan.

”Kiitos Venäjä!”

Kiertueemme virallinen järjestäjä on Syyrian Opiskelijaliitto, lähellä hallitusta oleva nuorisojärjestö, joka pitää valtion yhtenäisenä vähän kuten Venäjän Nashi. Venäjän puolelta emme saa tarkkaa tietoa järjestäjästä, mutta kuulen, että delegaation on suunnitellut Venäjän presidentin hallinto.

Kun Venäjä johonkin ryhtyy tosissaan, se tehdään perusteellisesti. Venäjä ei tyydy lähettämään yhtä edustajaansa pääkaupunkiin pariksi päiväksi, vaan 30 tarkkailijaa kiertämään toista viikkoa koko maata. Mutta mikä mahtaa olla kaiken tarkoitus?

Historiallinen kiertue Damaskoksen lähivuorilla keskeytyy, kun näen televisiosta kuvaa presidentti Al-Assadia tukevasta jättimielenosoituksesta kaupungin keskustassa. Väkeä tuntuu olevan liikkeellä ainakin satatuhatta. Vaadin päästä paikalle ja retkemme keskeytetään. Bussit kiitävät kohti keskustaan.

Kun astumme bussista alas keskustorilla, mielenosoittajat piirittävät bussimme ja huutavat: ”Kiitos Venäjä!” Mekastus jatkuu presidentti Assadia tukevilla iskulauseilla, kuten ”Allah, Syyria, Assad ovat kaikkemme”. Luikertelemme väkijoukon halki kaupungintalolle.

Parvekkeelta avautuu hämmästyttävä näkymä: kymmeniä tuhansia, ehkä yli sata tuhatta syyrialaista on kokoontunut keskustorille ja sille johtaville kaduille kannattamaan presidenttiään. Kaikkialta henkii yleinen riemu ja innostus. Ulkomaiden painostus on saanut kansan varpailleen.

Valhe veljeskunnasta

Kaikissa kaupungeissa, kylissä ja kaduilla on presidentti Al-Assadia tukevia mielenosoituksia. Leikkikoululaisetkin huutavat Allahia, Assadia ja Syyriaa. Nykyhallintoa vastustavia mielenosoituksia emme näe, mutta meille kerrotaan, että niitäkin on ollut, kuitenkin noin 50 henkilön mittakaavassa.

Virallisen selityksen mukaan Syyriaa jo vuosikymmeniä piinannut muslimiveljeskunta on käyttänyt näitä mielenosoituksia hyväkseen lietsoakseen levottomuutta. Kiinni saadut terroristit ovat tunnustaneet saaneensa aseita ja rahaa kauhun lietsomiseen maassa. Väite Syyrian kansannoususta on joka tapauksessa erittäin kyseenalainen.

Oikeastaan Syyriassa ei mikään ole muuttunut. Muslimiveljeskunta on lietsonut terroria myös siviilejä vastaan jo 1970-luvulta saakka. Samalla turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet ylilyönteihin torjuessaan uhkaa. Terrorismin vastainen operaatio on tietysti aina vaikea ja vaatii usein myös siviiliuhreja. Juuri niihin terroristit pyrkivät.

Selvää ainakin on, ettei Syyriassa mitään sisällissotaa ole. Syyrian armeijan upseerikerholla poliittista osastoa johtava kenraali, politrukki siis, pitää meille kolmituntisen tilannekatsauksen. Sanat informaatiosota ja salaliitto toistuvat. Syyllisiä eivät kuitenkaan ole vain länsimedia ja Nato, vaan erityisesti Qatar ja sen rahoittama Al-Jazeera-satellittikanava.

Joka paikassa meitä odottaa myös iso mielenosoitus, jossa huudetaan: Kiitos Venäjä! Venäjän liput liehuvat ja Syyrian nuoriso muistaa kiittää myös Putinia ja Medvedeviä.

Aika yleinen käsitys delegaatiossamme on se, että Syyria on vain yksi etappi ennen varsinaista päämäärää eli Venäjän hajottamista. Ensin hajotettiin Neuvostoliitto ja Jugoslavia, sitten hyökättiin Irakiin ja Libyaan. Seuraavana ovat vuorossa Syyria ja Iran, ja sitten Venäjä.

Assad kuin yksi meistä

Illalla kehotetaan pukeutumaan hyvin, koska olemme menossa katsomaan ”oikein hyvää ystävää”. Kuka se mahtaa olla?

Aamulla bussi kiitää kohti Damaskoksen korkeimmalla vuorella seisovaa huvilaa. Presidentti Bashar Al-Assad on vastassa jo ovella ja hymyilee iloisesti. Pitkä, hoikka mies vaikuttaa henkilöltä, joka tekee erittäin vaativaa toimistotyötä. Hän kättelee kaikki ovella ja istuttaa meidät vastaanottosaliin.

Palatsi ei ole pröystäilevä. Meille annetaan 50 minuuttia, mutta lopulta keskustelu venyy yli kolmen tunnin mittaiseksi. Kuunnellessaan Al-Assad nyökyttelee välillä kiinnostuneesti päätään. Puhuessaan hän liikuttelee sormiaan arabien tapaan.

Presidentin analyysit ovat valaisevia ja tiiviitä, hän on selvästi hyvin informoitu henkilö. Al-Assad on 45-vuotias silmätautien erikoislääkäri, vallassa hän on ollut jo 11 vuotta. Presidentti on opiskellut Lontoossa ja puhuu sujuvasti myös venäjää.

Libyan skenaario tuskin toteutuu Syyriassa, presidentti sanoo. Syyria ei ole Libya. Edesmennyt Muammar Gaddafi oli pelannut kaksinaamaista peliä länsimaiden kanssa jo pitkään. Presidentti kertoo, että vielä muutama vuosi sitten hänen maineensa länsimediassa oli erinomainen, mutta nyt hänestä onkin tehty diktaattori ja oman kansan murhaaja.

Al-Assad tuntuu ottavan nykyisen tilanteen rauhallisesti. Lähtiessä presidentti kävelee rauhassa ryhmän kanssa kohti ovea kuin yksi meistä. Turvatoimia ei ole. Lopuksi kuninkaallinen valokuvaaja räpsäyttää ryhmäkuvan ja otoksen jokaisesta seisomassa presidentin rinnalla.

Vielä on jäljellä yksi kohde, soma rannikkokaupunki Tartus, missä Venäjällä on laivastotukikohta. Siellä meitä tervehtii jälleen monituhatpäinen mielenosoitus ja puhumme massoille viimeisen kerran. Myös syyrialainen marttyyriprikaati esiintyy mielenosoituksessa. Otsassa on musta nauha, joka kertoo, että he puolustavat Syyriaa ja presidenttiä kuolemaansa saakka.

Damaskoksessa Syyrian englanninkielinen satelliittikanava antaa minulle peräti 40 minuuttia aikaa puhua eetteriin. Toimittajan mukaan hän on haastatellut aikaisemmin Tarja Halosta ja Alexander Stubbia. Toimittaja tokaisee, ettei hän pitänyt Stubbista tämän ylimielisen käytöksen takia.

Sanon haastattelussa, että todellinen kriisi on EU:ssa, joka ennen pitkää hajoaa ja vetää mukanaan euron. Naton pommittajia on siis turha odottaa. Lisäksi Venäjän tulossa olevat duuman ja presidentinvaalit keskittävät länsimedian informaatiosodan Venäjälle, joten Syyria saa olla ainakin kevääseen saakka rauhassa.

Kotona luen hämmästyneenä ulkoministeri Erkki Tuomiojan laatiman tiedotteen Syyrian tapahtumista. Hän ei selvästikään ole perillä asioista. Suomessa ei tiedetä Syyriasta mitään, mutta mitä se meille kuuluukaan. Venäjä sen sijaan on kaapannut itselleen aimo annoksen valtaa ja karismaa ottamalla Syyrian tilanteen haltuun.

Johan Bäckman

Kirjoittaja osallistui Venäjän lähettämän tarkkailijadelegaation matkaan Syyriassa 19.–26. marraskuuta

Kerro meille, mistä tässä on kysymys?