Puheenaihe: Onko Pohjoismaiden neuvostossa enää mitään järkeä?
- Kimmo Sasi
1 Kimmo Sasista tehdään huomenna presidentti. Tamperelainen kokoomuskansanedustaja valitaan Pohjoismaiden neuvoston keulakuvaksi kaudelle 2012.
Onnea. Sääli vain, että hän joutuu virattoman organisaation merkityksettömäksi vetäjäksi.
2 Pohjoismaiden neuvostolla on kunniakas historia, mutta kaikella kunnialla: se on jo parhaat päivänsä nähnyt.
Erilaisilla organisaatioilla ja etenkin kansainvälisillä järjestöillä on yleensä kyky keksiä itselleen tekemistä siinä vaiheessa kun niiltä alkaa mennä ”sosiaalinen tilaus” alta. PN ei enää tahdo menestyä edes itsensä tarpeelliseksi tekemisessä, vaikka se toki jakaa vuosittain taiteilijoille tervetulleita elokuva- ja kirjallisuus- ja musiikkipalkintoja.
3 Kaikkiaan pohjoismaiseen poliittiseen yhteistoimintaan kuluu vuodessa rahaa 125 miljoonaa euroa. Suomen osuus siitä on skandinaavisen jakoavaimen mukaan 17,5 prosenttia eli lähes 22 miljoonaa.
Itse Pohjoismaiden neuvosto käyttää sihteeristönsä ylläpitämiseen noin 30 miljoonaa Tanskan kruunua eli nelisen miljoonaa euroa. Moisille rahoille olisi tämän päivän oloissa muutakin käyttöä vaikkei niillä nyt eurooppalaista velkakriisiä ratkaistaisikaan.
4 Väistyvä PN-presidentti, tanskalainen Bertel Haarder ja neuvoston suomalainen johtaja Jan-Erik Enestam tulivat oikeastaan paljastaneeksi yhteistyöelimen nykytilan maanantain Aamulehden Lukijalta-sivulla. Kaksikon mukaan nyt Kööpenhaminassa menossa olevan istunnon ”keskeinen ehdotus on, että Pohjoismaiden neuvoston tekemät aloitteet on käsiteltävä nopeammin Pohjoismaiden ministerineuvostossa. Lisäksi ehdotetaan kevätistunnon pitämistä, mikä nopeuttaisi päätöksentekoa ja tuottaisi enemmän päätöksiä.”
Siis kokoonnutaan ja tehdään tyhjää entistä useammin, niin tyhjä muuttuu jotenkin tarpeelliseksi?
5 Sanat ovat surullista luettavaa verrattuna siihen, mitä pohjoismainen yhteistyö on tuottanut takavuosikymmeninä. Neuvosto perustettiin vuonna 1952, ja jo kaksi vuotta myöhemmin avautuivat yhteispohjoismaiset työmarkkinat. Samalla astui voimaan passivapaus viiden jäsenvaltion välillä. Seuraavana vuonna solmittiin sosiaaliturvasopimus.
Tavallisen kansalaisen kannalta ne olivat isompia asioita kuin silloisessa EU:n edeltäjässä eli Euroopan talousyhteisössä pystyttiin sopimaan.
Mutta nykyään EU:n Schengen-sopimus takaa vapaan matkustamisen ja liikkumisen. Työmarkkinat ovat 27 EU-maan kesken vapaat vaikka poikkeuksia ja käytännön vaikeuksia yhä on.
6 Itse asiassa pohjoismainen yhteistyö oli kylmän sodan aikainen henkireikä. Se antoi etenkin Suomelle mahdollisuuden tuntea itsensä osaksi läntistä yhteisöä ilman että Neuvostoliitto uhkasi heti hyökätä Helsinkiin.
Jo 1960-luvulla tuli selväksi, ettei yhteisen Pohjolan syventäminen kauppa- ja talouspuolelle sopisi enää yhteen Suomen idänsuhteiden kanssa. Nordek-suunnitelma kariutui.
7 Viimeisen kerran PN:ssä yritettiin saada aikaan jotain merkittävää ja käytännöllistä 1980-luvun lopulla. Aloite ns. konserniyhteistyöstä olisi taannut työntekijöiden pääsyn mukaan päätöksentekoon yrityksissä silloinkin kun ne toimivat yli rajojen ja niiden omistus on hajallaan eri maissa.
Aiheesta käytiin tiukkoja äänestyksiä, ja ratkaisu jäi lopulta kiinni yhdestä äänestä. Sen koommin ei neuvostossa tai 1971 perustetussa Pohjoismaiden ministerineuvostossakaan ole tohdittu yrittää mitään todella suurta.
8 Tänään jotkut haaveilevat pohjoismaisesta rahaliitosta. Senkin aika olisi ollut vuosikymmeniä sitten. Nyt (liitoksissaan natisevankin) euron olemassaolo on tehnyt ajatuksen teoreettiseksi.
9 Pohjoismainen puolustusliitto olisi sekin ihan harkinnan arvoinen. Viimeksi sitä yritettiin edistää kylmän sodan päätyttyä, kun Yhdysvallat yritti saada Pohjolan yhdessä takaamaan Baltian maiden turvallisuutta. Paavo Lipponen (sd) torjui hankkeen silloisena pääministerinä.
10 Miten olisikaan mahdollista yhdistää viisikko, josta kaksi kammoaa Natoa, yksi EU-jäsenyyttä ja kaksi euroa? Pohjoismaat ovat poliittinen tilkku-täkki, jossa kansalaiset tulevat johtajistaan ja organisaatioista huolimatta keskenään toimeen harvinaisen herttaisesti. Miksei siis tyytyä siihen?
Pitäisikö Pohjoismaiden neuvosto jo lakkauttaa? Kerro mielipiteesi!
Mielestäni artikkelissa ei ollut minkäänlaista hyvää perustetta neuvoston lakkauttamiselle. Perustelut oli kehnoja ja natisivat enemmän kuin artikkelin kohde. Esimerkit, joilla PN lakkauttamista perusteltiin vain vahvistavat sitä tosiasiaa, että Pohjoismaiden yhteistyö on paras vaihtoehto Pm jokaiselle jäsenelle; riitaisa EU ei ole yleisavain.
Kaikin puolin artikkeli oli kehno yritys herättää keskustelua(vai oliko halu saada huomiota?). Artikkeli edustaa huonoa uutisointia millä ei ole minkäänlaista todellista uutisarvoa minkä vuoksi sen 'asia'sisältö kannattaisi ottaa tosissaan.
Kysymkseen, pitäisikö PM lakkauttaa on vastaukseni: ei, sitä pitäisi vahvistaa ja sille pitäisi antaa enemmän valtaa. Pohjoismainen yhteistyö olisi suomelle ja muille pm EU:ta parempi vaihtoehto. Meillä on yhteistä historiaa niin sodassa kun rauhassakin niin pitkälle kun aikajanaa vain käännetään. Se, että olemme asioista erimieltä keskenämme(Eu,euro ja Nato) ei ole koskaan toiminut yhteistyötämme vastaan - päinvastoin. Ei veljesten tarvitse olla kaikesta samaamieltä ollakseen veljeksiä.
Ilmoita asiaton kommentti