Puheenaihe: ”Mellakointi leviää muualle Eurooppaan”

Yhteiskunnan harjoittama politiikka. Piileekö näissä kolmessa sanassa totuus siitä, miksi pesäpallomailat tekevät kauppansa Isossa-Britanniassa ja polttopullot ovat nuorison vakiovarusteena eri puolilla Eurooppaa? Samoja sanoja makusteltiin muun muassa loppuvuodesta 2007, kun Ranskassa mellakoijat sytyttivät yön tullen liekkimeriä.

Professori Tuomo Melasuo Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksesta (TAPRI) vierailee Ranskassa säännöllisesti ja oli siellä myös vuoden 2007 mellakoiden aikaan. Mellakointi oli hänen mielestään ennustettavissa, kun näki joidenkin esikaupunginosien tilan.

– Kaikki oli täysin hunningolla ja täysin rapistunutta. Oli jopa vaikea kuvitella olevansa Pariisin esikaupungissa eikä esimerkiksi Moskovan tai jopa Etelä-Amerikan slummeissa.

Melasuo lupautuu auttamaan meitä mellakoiden syiden etsimisessä.

Onko yhteiskunnan harjoittama politiikka tämän tyyppisten mellakoiden taustana?

– Kyllähän niin voi sanoa, mutta eiväthän nuo sanat tarkoita yhtään mitään, jos ei kerrota, mikä se politiikka on. Yhtä hyvin voitaisiin sanoa syyksi yhteiskunnan harjoittaman politiikan puuttumattomuus.

Onko näiden maiden mellakoiden taustalla siis sama politiikka?

– Ei, ei, ei, Melasuo torjuu ajatuksen.

Hänen mielestään Isolle-Britannialle on ollut Ranskaa tyypillisempää se, että kaupunkeihin syntyy ongelmalähiöitä, joissa tietyntyyppiset ihmiset elävät keskenään ja heidän kosketuspintansa muuhun yhteiskuntaan jää suhteellisen ohueksi, mikä johtaa lopulta ihmisten syrjäytymiseen.

– Etnisten gettojen syntymistä on pidetty jopa täysin luonnollisena Isossa-Britanniassa.

Ranskassa virallinen ideologia perustuu hänen mukaansa yhä tasa-arvon ajatukseen. Tämän mukaan ei saisi muodostua asuinalueita, joissa maahanmuuttajat ovat enemmistönä.

– Käytäntöhän ei ole toiminut tämän kauniin ideologian mukaan, vaan ongelmalähiöt ovat syntyneet. Pitäisin silti mallit erillään. Ainakin ranskalaiset pitävät brittimallia epäonnistumisen tyyppiesimerkkinä ja sanovat, että emmehän halua kunnon tasavallassa tuota.

Eri reseptillä tuotetaan siis samanlainen lopputulos?
– Niin, ne ovat kuitenkin käytännössä lähellä toisiaan. Samahan oli aikoinaan jo 1920-luvulla, kun puhuttiin näiden maiden siirtomaavallan erilaisuudesta, vaikka käytännössä ne olivat samanlaisia. Tässä on sama tilanne, että molempiin on syntynyt ongelmalähiöitä.

Oliko Ison-Britannian tilanne siis odotettavissa?

– Tavallaan. Samalla tavallahan Ranskassakin se oli ennustettavissa. Britanniassa traditio on vielä paljon pidempi. East-London on ollut kautta maailman sivun eräänlainen ongelmalähiö.

Miten nämä kaksi erilaista yhteiskuntaa pääsevät eteenpäin?

– Kyllähän Ransassa on jo nyt toisenlainen tilanne. Gettoutuminen on koskettanut kuitenkin vain pientä osaa maahanmuuttajista. Enemmistö on sopeutunut hyvin yhteiskuntaan.

– Olen kyllä hiukan yllättynyt, että mellakointia on Isossa-Britanniassa näin laajalla alueella ja se leviää nopeasti näin. Leviäminen on aika erikoinen juttu, mutta toisaalta siellä on useita kaupunkeja, joissa ihmisiä on sullottu ongelmalähiöihin.

– Ongelmia syntyy ultraliberalismin sivutuotteena samaan tapaan kuin krapula tulee iloisen humalan päälle. Sosiaalistaloudellinen kurjistuminen yhdistää mellakoita ja mielenosoituksia. Yhdistäisin samaan ketjuun arabikevään mellakat ja myös Espanjan mielenosoitukset.

Mikä on seuraava paikka mellakkamaa?

– On vaikeaa sanoa, onko se Saksa, Pohjoismaat, Alankomaat vai mikä? Tanskassa on jo ollut merkkejä ongelmista. Arvioni on, että mellakat lisääntyvät seuraavan 20 vuoden aikana. Valtioiden väliset konfliktit ovat vähentynet ainakin väliaikaisesti ja yhteiskuntien sisäiset ovat nousseet.

Ota kantaa: Mikä on mellakoinnin perimmäinen syy? Puhkeaako mellakoita muuallakin?