Puheenaihe: Älä unohda Itä-Afrikan lasten hätää

Somaliassa, Keniassa, Etiopiassa ja Djiboutissa on meneillään valtava kriisi kuivuuden, ruoan kallistumisen ja pitkään jatkuneen konfliktin takia. Yli 11 miljoonaa ihmistä on avun tarpeessa; 2,3 miljoonaa lasta kärsii akuutista aliravitsemuksesta. Mitä nopeammin pystymme toimittamaan apua, sitä useamman lapsen hengen ehdimme pelastaa.

Hitaasti kehittyvät kriisit, kuten nälänhätä tai pitkittynyt konflikti, saavat ihmisiä lahjoittamaan vähemmän rahaa kriisin hoitoon kuin äkilliset luonnonkatastrofit. Äkilliset katastrofit, kuten Aasian tsunamit saivat laajan mediakattauksen, mikä puolestaan vaikutti positiivisesti yleisön valmiuteen auttaa.

Nälänhätää pakenevien ihmisten auttaminen ei onnistu ilman rahaa. Suomalaiset – ja Suomessa asuvat Itä-Afrikasta saapuneet, joita tämä kriisi suoraan koskettaa – ovatkin alkaneet lahjoittaa eri järjestöjen hätäapuun. Median rooli on tässä vaiheessa merkittävä; median otsikot ja julkaisemat kuvat vaikuttavat päätöksiin lahjoittaa. Itä-Afrikan kuivuus on pahin 60 vuoteen, mutta nälänhätä on noussut vasta vähitellen esille Suomen mediassa kesälomien aikana.

Nälänhädän kriteerit

Suomessa kiinnostus Afrikan sarven kriisiin on vaihdellut, mutta heinäkuun puoleenväliin mennessä se oli vähäistä. Median kiinnostus kasvoi selkeästi vasta YK:n julistettua nälänhädän Etelä-Somalian 20. heinäkuuta.

Nälänhädän julistaminen on erittäin harvinaista; siihen on tarkat määritelmät: 30 prosenttia lapsista kärsii aliravitsemuksesta ja yli kaksi 10 000 ihmisestä kuolee päivittäin.

Ennen virallista nälänhädän julistamista jotkut olivat jo käyttäneet nälänhädän termiä. Medialla ja järjestöillä on vastuu käyttää määritelmiä asiallisesti, eikä ainoastaan mediaseksikkyyden takia.

Oltuani kansainvälisen Unicefin tehtävissä eri hätäaputilanteissa ja kun vastasin mediakyselyihin, en osannut odottaa suomalaisten toimittajien kysyvän lähinnä kotimaan näkökulmista. Suomen Unicefilta tiedustellaan pääosin: miten paljon suomalaiset lahjoittavat, lähetetäänkö henkilökuntaa paikan päälle, onko somaliyhteisö Suomessa aktivoitunut ja tuleeko tänne lisää pakolaisia.

Luonnollisesti suomalaiset ovat kiinnostuneita kotimaan asioista. Samalla Suomessa on lähihistoriassa koettu sotia ja suomalaisia on lähtenyt pakolaisina turvaan, joten ymmärrystä kriiseihin on.

Tilanne vaikeutuu

Humanitäärisenä työntekijänä – nähtyäni Haitissa maanjäristyksestä järkyttyneitä omaisiaan ja kotejaan menettäneitä ihmisiä – mietin, miten suomalaiset saisi kiinnostumaan Itä-Afrikan kriisiä koskettavista elintärkeistä asioista.

Näitä ovat puhdas juomavesi, jota meillä on päivittäin saatavilla hanasta; lasten aliravitsemus, joka voi vaikuttaa pysyvästi kehitykseen ja jopa johtaa kuolemaan; pitkät ja vaaralliset matkat, jotka äidit ja lapset kulkevat paljoin jaloin polttavan auringon alla etsiessään ruokaa ja vettä; järjestöjen hätäavun toimittaminen vaikeissa ja vaarallisissa olosuhteissa.

Tilanne vaikeutuu päivä päivältä, ja ilman välitöntä hätäapua ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä nälänhätä voi levitä. Median nosteessa kriisistä kiinnostuneiden ihmisten aktiivisuus on kasvanut, ja sen mukana lahjoitusten määrä, jonka ansiosta on voitu pelastaa tuhansien lasten henkiä.

Humanitääriset järjestöt ovat tehostaneet toimintaansa ja yhteistyötään alueella. Unicef on lähettämässä ennennäkemättömän määrän hätäaputarvikkeita Itä-Afrikkaan, mukaan lukien Etelä-Somaliaan.

Hätäaputarvikkeet, jotka olivat jo valmiustilassa alueella ennen kriisiä, on käytetty. Suunnitelmissa on laajentaa hätäaputyötä – ja tehostaa ennaltaehkäisevää valmiustyötä tulevien kriisien ehkäisemiseksi.

Kaikki riippuu kuitenkin työhön saaduista varoista. Tärkeänä on ylläpitää median, ihmisten ja valtioiden kiinnostus kriisiin. Meillä on vielä mahdollisuus auttaa.

Miriam Azar

Kirjoittaja on Suomen Unicefin erityisasiantuntija

Ota kantaa: Miten suomalaiset saisi osallistumaan enemmän Itä-Afrikan nälänhädän torjuntaan?