Puheenaihe: YK tarvitsee poliisijoukon

YK:n surkeaa tilaa on voivoteltu vuosikymmenet, koska järjestön kyky ehkäistä ja ratkaista kansainvälisiä kriisejä on olematon. Poliittinen selitys ovat perinteisesti suurvaltojen valtaristiriidat, jotka estävät turvaneuvoston tehokkaan toiminnan. Viidelle suurvallalle annettu veto-oikeus – mahdollisuus estää yhteisiä päätöksiä – on ahkerassa käytössä.

Myös Libyan kansannousussa oletus oli, että Kiina ja Venäjä estävät turvaneuvostoa puuttumasta itsenäisen valtion sisäisiin asioihin. Ne kuitenkin pidättyivät äänestyksestä, ja siviilien suojelu sai historiallisen vihreän valon. Suojelun muodoksi määriteltiin lentokielto.

Nopeasti kävi selväksi, että lentokielto vain ajaa tilanteen pitkäksi sisällissodaksi. Maaoperaatioon ei kukaan ole halukas, vaikka eversti-valtionpää Muammar Gaddafin kaatamista sinänsä toivovat kaikki.

Presidentti Barack Obaman mukaan hallitusten vaihtaminen sotilaallisin keinoin ei ole Yhdysvaltojen intressi. Obaman haluttomuutta sotkeutua syvemmälle konfliktiin kuvaa, että Yhdysvallat tyrkytti operaation johdon Natolle. Nato puolestaan tukeutuu esimerkiksi Ruotsin Jas-hävittäjiin Libyan lentokieltoalueen valvonnassa. Suomelta ei ole vaivauduttu sotilaallista voimaa edes kysymään, sillä vastaus vaikuttaa vaalien alla helpolta arvata.

Haluttomien liittouma

Nihkeää on muuallakin: eurooppalaiset tuskin lähettävät Libyaan maa-armeijan ilman Yhdysvaltoja. Jo Afganistanin operaatio on Euroopassa vastatuulessa tappioiden ja heikkojen tulosten vuoksi. Omien sotilaiden riskeeraaminen on aivan eri asia kuin ilmapommitukset. Sen vuoksi EU:n taistelujoukkojen lähettämiseenkin on korkea kynnys, vaikka ne tuollaiseen operaatioon on juuri tarkoitettu.

On myös poliittisesti arkaluontoista, jos YK:n valtuuttamat sotilasoperaatiot hoitavat aina länsimaat. Siinä on helppo nähdä imperialistinen sivumaku, vaikka motiivit olisivatkin vilpittömät.

Ongelman ratkaisisi YK:n oma armeija. YK:n rauhanturvajoukoilla ei ole valtuuksia sotatoimiin kuin itsepuolustukseksi. Turvaneuvoston valtuuksilla varustetun YK-armeijan taas voisi lähettää konflikteihin, joissa vaaditaan kunnon voimaa rauhaan pakottamisessa tai siviilien suojelussa.

YK-armeijan käyttö olisi poliittisesti paljon helpompaa kuin kansallisten armeijoiden lähettäminen vieraille maille. Suomessa on laaja yksimielisyys Gaddafin terrorin ehkäisyn tarpeesta, mutta kotimaisia voimia ei Libyaan haluta lähettää. Saksassa on sama mentaliteetti.

Maajoukot kiven alla

Maajoukkoja ei halua lähettää kukaan. Sitä ei kannata ihmetellä. Edessä on sotkuinen sisällissota, joka tuskin ratkeaa nopeasti.

Monikansallisesti kootun YK-armeijan avulla yksittäiset valtiot välttäisivät sotkeutumasta konflikteihin, joiden riskejä ja mittaa ei etukäteen voi tietää. Kun vastuu ja taloudelliset rasitukset jakautuisivat laajalle, konfliktien hoidosta ei muodostuisi ylipääsemätöntä taakkaa yhdellekään maalle tai hallitukselle – kuten epäsuosituilla sodilla on tapana. YK-sotilaat ottaisivat tietoisen riskin yksilöinä.

YK-armeijan rahoituksesta vastaisivat tietysti etupäässä rikkaat maat, mutta 30 000–50 000 miehen armeija ei olisi yletön kustannus.

Tuon kokoisella tehokkaalla armeijalla pistää kuriin jo melkoisia konflikteja. Libyassa se antaisi mahdollisuuden ainakin tulitaukoon ja poliittiseen ratkaisuun.

Jo YK-armeijan olemassaolo voisi hillitä tyrannien ja muiden viirupäiden joukkoteurastuksia. Ne tapahtuvat usein heikoissa tai rikollisesti käyttäytyvissä pienissä valtioissa. Niiden olisi pakko kunnioittaa YK:ta, jos sen päätösten takana olisi toimiva voimakoneisto.

Maailman poliisiksi

Oikeusvaltiot ovat monopolisoineet väkivallan julkisen vallan haltuun taatakseen järjestyksen. Kansainvälisessä järjestelmässä siihen ei ehkä päästä koskaan, mutta YK-armeija olisi ainakin reipas loikka siihen suuntaan.

Armeijan voisikin nimetä YK:n poliisiksi tai maailmanpoliisiksi.

Ehkä se helpottaisi ulkopoliittisesti varovaisten suomalaistenkin osallistumista YK:n toimeenpanokoneistoon. Mehän sanomme ylpeästi olevamme rauhanturvaamisen suurvalta.

YK-armeija

Haluatko Suomen mukaan?