Puheenaihe: Pitäisikö Suomen jättää Libya rauhaan vai ei?

Suomi puhuu suuta suuremmalla Libyan kriisissä. Kaikki rummuttavat ilmaiskujen puolesta, vaikka totuutta Libyasta ei tiedä kukaan. Näin tilanteen näkee everstiluutnantti evp. Erkki Heinilä.

– Libyalla on öljyä takanaan ja Muammar Gaddafi on hermostuttanut länsivaltiot. Häntä halutaan kurittaa malliksi muille, Lähi-idässä YK-tehtävissä ja Egyptissä puolustuskonserni Patrian neuvonantajana toiminut Heinilä arvioi.

Heinilä pitää Gaddafia ”kajahtaneena”. Samalla häntä harmittaa länsimaiden ja Suomen kaksinaamaisuus. YK poisti vastikään Libyan taloussaarrot ja Gaddafille annettiin synninpäästö Lockerbien terrori-iskusta. Kaksinaismoralismi kukkii Lähi-idän politiikassa.

– Tarja Halonen ja Alexander Stubb kävivät Egyptissä 2009 ja eivätpä he tietenkään vaatineet mitään muutoksia, Heinilä vertaa.

YK toimi Heinilän mielestä hätiköidysti. Ei ole hänen mukaansa selvää, että edessä olisi ollut verilöyly, jos Gaddafin joukot olisivat päässeet kapinallisten tukikohtaan Bengasiin. Tämän hävittäjät estivät.

Parempi olisi ollut saada YK Libyaan keräämään puolueetonta tietoa Gaddafin julistaman tulitauon aikana.

– En ymmärrä, miksi rohkaistaan kapinahallitusta. Yhtä lailla se vuodattaa verta kuin Gaddafin joukot. En näe siinä mitään eroa. Ei siellä voida sanoa, että joku on parempi kuin toinen.

Suomen poliittinen johto saa kyytiä. Tulilinjalla on myös Puolustusvoimain entinen komentaja Gustaf Hägglund, joka ehdottaa suomalaisten hävittäjien lähettämistä Libyaan.

– Lainaan vanhaa panssarikenraali George Pattonia: reservissä olevat kenraalit voisivat pitää turpansa kiinni. En sano, että hänen pitäisi pitää turpansa kiinni, mutta hän antaa jokaikisestä asiasta lausunnon, vaikka siinä ei olisi päätä eikä heinää.

Ulkoministeri Alexander Stubb (kok) ja Hägglund kuvittelevat Suomen lihakset todellista suuremmiksi.

– Mikä Suomi on sekaantumaan maailman asioihin? Meillä ei ole mitään syytä mennä tällaisiin riitelyihin väliin. Ei mitään, ei ensimmäistäkään syytä.

Heinilä nostaisi mieluusti perinteisen, varovaisen puolueettomuuspolitiikan arvoonsa. Suomi voi menettää arvovaltaansa sekaantuessaan maailman kriiseihin.

– Suomen kannattaisi olla yhtä aktiivinen tai passiivinen kuin joku Sveitsi.

Edes Nobel-palkittu Martti Ahtisaari ei saa puhtaita papereita.

– Hämmästyin, kun Ahtisaari kehui, miten näin hyvä päätös on saatu aikaan. Ahtisaari sanoo olevansa rauhan mies, mutta on se kumma että hän kiittelee pommituksia.

Valtion johtajat eivät saa tehdä mitä tahansa. Heillä on vastuu suojella omia kansalaisiaan. Sotilaallinen interventio on viimeinen askel, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak sanoo.

Hän näkee YK:n Libyan-toimet historiallisina, koska siviilien suojeleminen nostettiin nyt selvästi keskiöön. Vielä 20 vuotta sitten tämä ei olisi ollut mahdollista. Silloin ajateltiin, että itsenäisen valtion omiin asioihin ei saa ulkopuolelta sekaantua.

– On jonkinlainen vastuu pyrkiä suojelemaan siviilejä. Siviilit eivät käytännössä pysty vastustamaan valtion väkivaltakoneiston hyökkäystä. Se sotii ihmisoikeusnormeja vastaan.

Heinilän mielestä YK lähti soitellen sotaan. Salonius-Pasternak pitää YK:n tarkkailijoiden lähettämistä Libyaan ”kauniina ajatuksena”, mutta muistuttaa, että Naton tiedustelukoneet lensivät alueella jo viikon ajan ennen kuin päätös ilmaiskuista tehtiin.

– Olisi naiivia ajatella Gaddafin sanovan, että kutsumme YK:n tarkkailijat tänne 4–5 päivän jälkeen. Sillä olisi hyvin selvästi ollut vaikutuksia Libyan siviiliväestöön.

”Vaikutukset” tarkoittavat ruumiita. Niitä olisi tullut, jos YK ei olisi pysäyttänyt Gaddafin panssareita.

Kriisinhallinnan tutkija epäilee, olisiko YK:n tarkkailijoiden keräämä tieto tarkempaa ja olennaisempaa kuin kansainvälisten uutistoimistojen.

Salonius-Pasternak on vakuuttunut, että YK:n valtuuttamat voimatoimet nojaavat vankkaan perustaan.

– En usko, että Britannia, Ranska ja Yhdysvallat haluavat käyttää 200 miljoonaa dollaria ekojen päivien aikana huvin vuoksi.

Hän arvioi, että YK:n operaatiolta puuttuu poliittinen ja strateginen päämäärä.

– Nyt on toimittu ilman, että poliittinen päämäärä on yhtään selvänä. Olisi voinut odottaa, mutta todennäköistä on, että Bengasin kaupungin siviilit olisivat kärsineet merkittävästi.

Stubb oli vaatimassa pakotteita, mutta sotatoimien alettua poliittinen johto on siirtynyt takavasemmalle. Salonius-Pasternakin mielestä Suomi voisi toimia kuten Norja ja Tanska ja osallistua vahvemmin.

– Poliittisen johdon linja näyttää olevan se, että Suomi voisi lähettää hävittäjiä, mutta koska hävittäjiä on jo tarpeeksi, Suomi voi osallistua muilla tavoin.

Tutkija ei näe eroa Pohjanmaa-laivan Somalia-operaation, Afganistanin operaation ja Libyan YK-iskun välillä. Suomen on osallistuttava. Suomi on sitoutunut lisäksi EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, joten irtautuminen EU:n ulkorajoilla tapahtuvasta kriisistä olisi vaikeaa.

– Ei voi argumentoida, että tämä olisi niin erilainen operaatio, että Suomi ei siksi voisi osallistua. Kyse on poliittisista valinnoista.

Kuka: Erkki Heinilä

Heinilä on 68-vuotias.

Ammatiltaan sotilas, everstiluutnantti evp.

Koulutukseltaan hän on tykistö- ja yleisesikuntaupseeri.

Heinilä toimi puolustus- ja ilmailukonserni Patrian neuvonantajana Egyptissä ja Pakistanissa.

Everstiluutnantti kertoi keskusrikospoliisille yhtiön lahjuksista. Lahjuksia paljastui myös Sloveniasta.

Hän asuu Lappeenrannassa.

Kuka: Charly Salonius-Pasternak

Salonius-Pasternak on 36-vuotias.

Kaksi vuotta sitten hän nostatti vilkkaan turvallisuuspoliittisen keskustelun arvellessaan Suomen käyvän sotaa Afganistanissa.

Toimii tutkijana ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan alalla.

Hän on opiskellut Suomen lisäksi Belgiassa ja Yhdysvalloissa.

Ota kantaa: Pitäisikö Suomen osallistua Libyan operaatioon?