Puheenaihe: Näin Venäjä resetoidaan

Joseph R. Biden

Kirjoittaja on Yhdysvaltojen varapresidentti

Kun tulimme Valkoiseen taloon kaksi vuotta sitten, suhteemme Venäjään oli saavuttanut pohjakosketuksen. Venäjän ja Georgian sota oli vaikuttanut heikentävästi, mutta vaarallinen siirtymä oli alkanut jo ennen konfliktin ryöpsähtämistä elokuussa 2008.

Emme enää kohdelleet toisiamme vihollisina, mutta sitä oli toisinaan mahdotonta huomata puolin ja toisin sinkoilleesta retoriikasta. Ironista kyllä näin oli aikana, jolloin amerikkalaiset ja venäläiset turvallisuusintressit, samoin taloudelliset intressit, olivat kytköksissä lähemmin kuin koskaan.

Juuri tästä syystä presidentti Obama asetti etusijalle Venäjä-suhteemme ’resetoimisen’ eli aloittamisen puhtaalta pöydältä – ja pyysi minua käynnistämään hankkeen Münchenin turvallisuuskokouksessa uuden hallinnon toimittua vain kolme viikkoa. Sanoin silloin, että ”Yhdysvallat ja Venäjä voivat olla erimielisiä ja silti työskennellä yhdessä siellä, missä etumme ovat yhtenevät. Ja ne ovat yhtenevät monissa paikoissa”.

Keskityimme konkreettisiin tuloksiin, jotka palvelevat molempien maiden etuja – win-wineihin, kuten presidentti Obama niitä nimittää.

Kaksi vuotta myöhemmin edut ovat selviä: uusi Start-sopimus, joka edelleen rajoittaa strategisia ydinaseita; yhteistyö ydinenergian rauhanomaiseksi käyttämiseksi; Afganistan-yhteistyö, joka mahdollistaa sotilaiden ja toimitusten virran; kautta aikojen tiukimmat pakotteet Irania ja Pohjois-Koreaa kohtaan niiden ydinasepyrkimysten johdosta.

Seuraava askel on kauppa- ja taloussuhteidemme rakentaminen yhtä vahvoiksi.

Kauppasuhde takkuaa

Reset-nappulan painamisen jälkeen eturivin amerikkalaisyhtiöt – kuten Chevron, Pepsico, Alcoa, General Electric ja Cisco – ovat allekirjoittaneet isoja sopimuksia Venäjällä. Viime viikolla Moskovassa olin todistamassa kahden miljardin dollarin kauppaa kahdeksasta Boeing 777 -koneesta Aeroflotille. Boeing arvioi, että tämä sopimus yksin ylläpitää 11 000 työpaikkaa Yhdysvalloissa.

Sopimukset tekevät yhtiöillemme mahdolliseksi hyödyntää ainutlaatuista venäläistä teknologiaosaamista ja tehdä parempia tuotteita.

Silti kauppa- ja investointisuhteemme ei ole likikään sitä, mitä sen pitäisi olla. Venäjä oli Amerikan 37:nneksi suurin vientimarkkina 2010, ja Kanadan ja Meksikon rajojemme yli kulkeva kauppavirta ylittää muutamassa päivässä Venäjä-kauppamme vuotuisen arvon.

Yksi tapa potentiaalin ottamiseksi käyttöön on Venäjän tuominen täydemmin sisään kansainväliseen kauppajärjestelmään. Siksi kannatamme vahvasti Venäjän pyrkimystä liittyä maailman kauppajärjestöön WTO:hon. Liittyminen mahdollistaa Venäjälle kauppasuhteiden syventämisen.

Oikeusvaltion takapakki

Mutta vaikka Venäjä liittyisikin WTO:hon, Venäjän liiketoiminta- ja oikeusilmasto sekä demokratian takapakki aiheuttavat vakavia esteitä. Pragmaattiset liikemiehet ja -naiset investoivat sinne, missä on odotettavissa kohtuullinen tuotto ja jotakin takeita, että oikeusjärjestelmä tuottaa asianmukaisia prosesseja.

Amerikkalaiset, eurooppalaiset, ja venäläiset itse, sijoittavat epätodennäköisemmin maahan, jossa omistusoikeuksia loukataan säännöllisesti, jossa omaisuuksia voidaan menettää lain väärinkäytön takia, jossa yhtiöitä voidaan siepata poliittisella päähänpistolla, jossa Sergei Magnitskin kaltainen lakimies voidaan vangita hänen syytettyään poliisia petoksesta – ja jossa hän voi kuolla tutkintovankeudessa ilman käsittelyä.

Mikään määrä hallituksen hurraamista tai pr-kikkoja ei tuo kaltoin kohdeltuja tai hermostuneita sijoittajia takaisin tämän kaltaisille markkinoille. Vain rohkea ja todellinen muutos voi saada sen aikaan.

Samalla kun lisäämme yhteistyötämme Venäjän hallituksen kanssa, hallintomme on puhunut suoraan epäillyistä väärinkäytöksistä Mihail Hodorkovskin oikeusjutussa ja Strategia 31 -mielenosoittajien hakkaamisesta ja pidättämisestä – teemme vastakin niin universaalien arvojen puolustamiseksi. Mutta aidot oppositiopuolueet, itsenäinen media ja puolueettomat tuomioistuimet ovat parhaita työkaluja myös taistelussa korruptiota vastaan. Ja se on suurin este talouskasvulle Venäjällä. Venäläiset tietävät tämän.

Mielipidemittaukset osoittavat, että useimmat venäläiset haluavat valita valtakunnallisen ja paikallisen tason johtajansa kilpailluissa vaaleissa, kokoontua vapaasti ja nauttia vapaasta lehdistöstä. Se on viesti, jonka minä kuulin äskettäin, kun presidentti Medvedev sanoi, että ”vapautta ei voi lykätä”.

Kosygin oli väärässä

Kesällä 1979 johdin senaattorivaltuuskuntaa Moskovaan keskustelemaan strategisten aseiden SALTII-sopimuksesta. Istuin vastapäätä presidentti Leonid Brezhneviä ja pääministeri Aleksei Kosyginiä. Se oli hyvin toisenlaista aikaa. Muistan herra Kosyginin sanat: ”Olkaamme samaa mieltä siitä, että me emme luota teihin, te ette luota meihin ja meillä on hyvä syy olla luottamatta toisiimme.”

Hän oli täysin oikeassa silloin. Mutta hän olisi väärässä tänään. Venäläiset ja amerikkalaiset hallituksessa ja sen ulkopuolella ovat tehneet kovasti töitä kumotakseen vuosikymmenien epäluulon ja edistääkseen turvallisempaa ja menestyksekkäämpää tulevaisuutta.

Jos kansakuntamme voivat seistä rinnakkain vastaamassa 21. vuosisadan haasteisiin, siitä on etua, ei vain Yhdysvalloille ja Venäjälle – vaan maailmalle.

Osallistu keskusteluun ja kommentoi alla.