Puheenaihe: Ruokakauppa - kartellia vai kansan parasta?

Keskustelu ruoan hinnasta Suomessa nostaa aina esiin väitteen, että hintaa nostaa kaupan keskittyminen. Markkinaa hallitsevat S-ryhmä ja Kesko siis rosvoavat kuluttajia ja tuottajia, koska voivat sopia hinnat keskenään.

Päällisin puolin väite on uskottava, sillä vähäinen kilpailu mahdollistaa millä tahansa sektorilla korkeat katteet – joskaan ei siihen automaattisesti johda.

Suurten suomalaisten elintarvikeketjujen kannattavuus ei kuitenkaan ole poikkeuksellinen, vertaapa sitä kaupan muihin sektoreihin tai ruokakauppaan muissa maissa.

Ruoasta pienin liikevoitto

Kannattavuutta voidaan mitata nettotuloksena tai liikevoittona. Liikevoitto on yrityksen tulos ennen rahoitusmenoja ja veroja. Monet tarkastelevat mieluummin liikevoittoa, koska yrityksen poikkeukselliset rahoitusmenot voivat antaa vääristyneen kuvan katteista. Mutta yleensä luvut kulkevat linjassa, joten kumpi tahansa kelpaa tavallisesti mittariksi.

Vähittäiskaupalle ovat ominaisia suuret liikevaihdot ja kapeat katteet.

Maailman suurten ketjujen kannattavuus on muutamia prosentteja liikevaihdosta. Suhdanneherkässä teollisuudessa se olisi niin surkea tulos, että yritys keikkuisi jatkuvasti kaatumisen rajoilla.

S-ryhmä ja Kesko eivät tee linjassa poikkeusta.

Keskon koko konsernin liikevoitto oli viime vuonna 3,1 prosenttia, ruokakaupassa se oli 4,1 prosenttia. Auto-, kone- ja käyttötavarakauppa olivat kannattavuudeltan ruokakaupan tasoa. Rautakauppa oli konsernin selvästi heikoin sektori 0,5 prosentin kannattavuudella. S-ryhmän luvut ovat samansuuntaiset.

Wal-Martiin matkaa

Ruotsin suurin ruokakauppias ICA tahkoaa noin kolmen prosentin liikevoittoa.

Maailman suurin kauppaketju, halvoista hinnoista tunnettu Wal-Mart yltää viiden prosentin tuntumaan. Maailman toiseksi suurimman kauppaketjun, ranskalaislähtöisen Carrefourin tulos on samaa tasoa.

Etenkin luomutuottajat valittavat, että kauppa ottaa heidän tuotteistaan liian kovan katteen.

Maailman suurimman luomuruokaketjun, Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa toimivan Whole Foodsin kannattavuus on kuitenkin samaa luokkaa kuin yleensä vähittäiskaupan. Ei luomuakaan siis hengen palolla myydä.

Absoluuttisessa rahassa mitattunakaan ruokakaupan voitot eivät selitä korkeaa ruokalaskua – jos se nyt korkea ylipäätään on.

S-ryhmän ja Keskon ruokakauppojen yhteenlaskettu liikevoitto oli viime vuonna reilut 400 miljoonaa euroa. Se on vajaan satasen jokaista suomalaista kohti, alle kympin kuussa. Ruoka ei siis olisi kovin paljon halvempaa, vaikka kaupat tekisivät työnsä ilman voittoa.

Hintakeskusteluissa kiinnitetään usein huomio elintarpeiden tuottaja- ja kuluttajahinnan väliseen suureen eroon. Se on todistavinaan, että kauppa ottaa kakusta liikaa.

Tuottajalle maksettu hinta on kuitenkin vain osa kaupan kustannuksia.

Suurimmat kuluerät kertyvät henkilöstön palkoista, kuljetuksesta ja kiinteistöistä.

Lidl tuli pahaan maahan

Kustannustehokkuus on kannattavuudelle yhtä tärkeä tekijä kuin hinnoitteluvoima. Kovatkin katteet voivat tuhlautua tehottomuuteen, ja kilpailun puute tuottaa sitä herkästi. Mutta tehokkuudestaan tunnetun Lidlin on vaikea pärjätä Suomessa. Lidl yltää reilun kahden prosentin liikevoittoon, toimittuaan ensin useita vuosia tappiolla.

Jos kilpailijat olisivat tehottomia, Lidlin pitäisi pärjätä paremmin, koska hintakilpailu olisi helppoa.

Tiukempi kilpailu varmasti tekisi hyvää ruokakaupalle, mutta muita tulijoita ei ole tiedossa. Carrefour harkitsi toimintaa Pohjoismaissa, mutta arvioi täkäläiset markkinat liian pieneksi.

Heikkojen tuotto-odotusten vuoksi Carrefour ja Wal-Mart vetäytyivät lyhyen tunnustelun jälkeen Venäjältäkin.

Ruokakauppa pienessä ja harvaan asutussa maassa ei selvästikään ole helpoimpia tapoja tahkota rahaa, vaikka täkäläiset markkinajohtajat yltävät vakaaseen tuottoon. Numeroiden valossa vaikuttaakin siltä, että kaupasta on saatu ruokakeskusteluun hyvä vihollinen, jota on mukava hakata niin tuottajien kuin kuluttajien.

Epäreilu mätkintä vaikeuttaa ruokahuollon todellisten ongelmien tunnistamista.

Ota kantaa: Kartellia vai kansan parasta?