Puheenaihe: Euroalue ei hajoa – eurobondille ei ole vaihtoehtoa!

Puheenaihe

Euron kriisi jatkuu, sillä markkinat epäilevät jo Italian ja Espanjan kykyä selvitä veloistaan – ja EU:n kykyä ratkaista ongelma.

Hätäkokoukset seuraavat toisiaan. Yhä selvempää on, että eurojärjestelmän täytyy muuttua – mutta miten? Tässä neljän asiantuntijan näkemys yhteisvaluutan suunnasta.

Vesa Puttonen

”Kaikki vaihtoehdot ovat vaikeita, mutta rahan kannalta paras ratkaisu on edetä kohti liittovaltiota eurobondien kautta. Eurobondeilla euromaat ottavat ja vastaavat velasta kollektiivisesti. Eurobondien riski on, että ne voivat houkuttaa vapaamatkustamiseen, elämään yli varojensa. Jos riski ratkaistaan, eurobondit helpottavat yhteisvaluutan rakenteellisia ongelmia.

Nykymuodossa euro ei täytä hyvän valuuttayhteisön kriteereitä. Toisin kuin Yhdysvalloissa, työvoima liikkuu heikosti maasta toiseen kieli- ja kulttuurimuurien vuoksi. EU ei vastaa köyhtyneiden maiden sosiaaliturvasta. Jäsenmaiden keskuspankit eivät voi ostaa omia valtionvelkojaan tarpeen tullen.

Näistä syistä euroalue kaipaa enemmän liittovaltiota kuin Yhdysvallat! Eli yksittäisten valtioiden roolia talouspolitiikassa pitää rajoittaa, ja EKP:n valtuuksia kasvattaa. Euromaiden aseman on muututtava samankaltaiseksi kuin Yhdysvaltojen osavaltioiden.

Poliittisesti liittovaltio on vaikea tie, mutta kriisit pakottavat muutoksiin. Euro ei voi hajota, koska eurosta irtoavat maat joutuisivat taloudelliseen ja poliittiseen kaaokseen.”

Timo Tyrväinen

”Kun Euroopan vakausmekanismi astuu voimaan 2013, ei euro kaipaa enää suurempia institutionaalisia muutoksia. Vakausmekanismi antaa mahdollisuuden valvoa ja rangaista Maastrichtin vakaussopimusta rikkovia maita automaattisesti.

Rangaistuksen voi välttää vain, jos sen kohteeksi joutuva maa saa puolelleen jäsenmaiden enemmistön. Aiemmin vaadittiin enemmistöpäätös. Sen vuoksi sääntö ei toiminut. Hallitukset pelkäävät rangaistuksia jo sen vuoksi, että ne leimaavat maan luottomarkkinoilla, ja rahan hinta nousee.

Mutta järjestelmän toiminta edellyttää, että tehdyt päätökset ja instituutiot todellakin muokkaavat toimintakulttuuria. Jäsenmaiden on noudatettava sääntöjä ja yhteisön suhtauduttava rikkomuksiin vakavasti. Se palauttaa Euroopan taloudellisen uskottavuuden ja rauhoittaa rahamarkkinat.

Uskon palautuksella on kiire, koska Yhdysvaltojen puoluepoliittinen sota luo suurta epävakautta. Euroopan on todistettava syksyn aikana, että se hoitaa velkansa ja luo puitteet talouskasvulle.

Euro ei hajoa. Kreikkakin voi selviytyä, jos se hyväksyy samanlaiset muutokset kuin Baltian maat. Ne palasivat talouskasvun ja vahvan viennin tielle sisäisen devalvaation kautta eli hintoja laskemalla. Turismi voi pelastaa Kreikan, mutta se edellyttää reipasta hintakuuria, joka laskee velaksi hankittua elintasoa.”

Teija Tiilikainen

”EU:lla on edessään vain huonoja vaihtoehtoja. Euron hajoaminen on niistä pahin, joten toimet keskittyvät sen estämiseen.

Euroopan vakausmekanismin myötä valtaa siirtyy jäsenmaista Brysseliin, koska taloudellinen yhteisvastuu vaatii yhteistä kontrollia. Sitä sekä talouksien rakenteellista yhdentymistä pyritään lisäämään ilman, että perussopimuksiin kosketaan, koska se on erittäin vaikea tie. Eurovastaisten populistien suosio voi tehdä prosessista ja sen lopputuloksista poliittisesti kimurantteja.

Todennäköisesti prosessi pääsee vauhtiin silloin, kun Euroopan komissio antaa esityksen eurobondien käyttöön otosta. Samalla on päätettävä jäsenmaiden julkisen talouden kontrollista. Jos kerran veloista on kollektiivinen vastuu, on jäsenmaiden rahankäyttöäkin valvottava.

Saksa on vastustanut taloudellisen yhteisvastuun lisäämistä, mutta ei itsenäisyytensä vuoksi, vaan pelosta joutua koko Euroopan laskujen maksajaksi. Mutta saksalaisten mielialat saattavat muuttua, koska nykyisetkin pelastuspaketit käyvät heidän kukkarolleen. Vastikkeeksi heille olettaisi kelpaavan taloudellisen vallankäytön unionissa.

Liittovaltiokehitys ei saksalaisia sinänsä vaivaa, heillä on federalistisessakin mallissa rutkasti valtaa.”

George Soros

”Euroalue on tehnyt kriisin edetessä oikean suuntaisia, mutta puolittaisia päätöksiä yhteisvaluutan pelastamiseksi. Nyt loppuun viedyillä ratkaisuilla on kiire.

Vakausmekanismi on liian pieni estämään suurten jäsenmaiden maksuvaikeudet. Toisaalta se vaatii rinnalleen uskottavan instituution, joka valvoo jäsenmaiden julkista taloutta.

Vakausmekanismin toimenkuvaan sisällytettiin pankkien vakavaraisuudesta huolehtiminen. Hyvä – mutta miksi ei samalla luotu Euroopan kattavaa pankkivalvontaa? Vastuun ja vallan pitää kulkea käsi kädessä.

Tähän asti tehtyjen päätösten vaarallisin piirre on maiden nurinkurinen korkokohtelu. Kreikka saa luottoa halvemmalla kuin Italia ja Espanja, koska ne eivät kuulu tukitoimien piiriin. Kuinka kauan italialaiset ja espanjalaiset hyväksyvät tilanteen, vaikeuksissahan hekin ovat? Tällaiset ristiriidat uhkaavat pelastuspaketteja.

Vakavaraisten euromaiden on otettava käyttöön eurobondit ja niiden vaatima talouspoliittinen kontrolli. Ratkaisu on Saksan käsissä. Se on vastustanut talouspoliittista yhdentymistä, mutta vaihtoehtona on euron hajoaminen. Ja se vasta kalliiksi tulisi valtavien luottotappioiden ja pankkikriisin kautta. Saksalaisten on pakko taipua.”

Ota kantaa: Vieläkö sinä uskot euroon?