Arvio: Jutusteleva palvelu tekee Heinätorista yhden Tampereen sympaattisimmista ravintoloista

Mikä? Ravintoloitsijat Irja ja Lauri Väänänen herättivät Heinätorin historiallisen vaakahuoneen henkiin neljä vuotta sitten. Ravintolan perustamista voi yhä pitää rohkeana kulttuuritekona, vaikka osa naapurustosta sitä kovasti vastustikin. Vanha rakennus sai uuden elämän ja ”syrjäinen” Pyynikintori piristysruiskeen.

Sijainti ja miljöö: Heinätori sijaitsee 10–15 minuutin kävelymatkan päässä Keskustorilta, mutta sinne on helppo tulla. Keskeiset bussilinjat kulkevat vierestä ja taksitolppa on kivenheiton päässä. Ravintolasali on Tampereen viehättävin. Ikkunat avautuvat jokaiseen ilmansuuntaan, ja tuntuu vähän siltä kuin istuisi historiallisen junan ravintolavaunussa. Food is Art -tapahtuman kunniaksi seiniä koristavat Aamulehden valokuvaajan Veikko Kannisen historialliset Tampere-kuvat. Täydet pisteet myös tuoreista kukista.

Tunnelma: Ravintola on helmikuisena lauantaina tupaten täynnä iloisesti pulputtavia juhlaseurueita ja eri-ikäisiä pariskuntia. Tilat ovat varsin pienet, joten ihmiset istuvat epäsuomalaisen lähekkäin toisiaan. Ei haittaa yhtään, vaan päinvastoin parantaa tunnelmaa. Yllättävää oli se, että kaikki ruokailijat olivat poistuneet kello 20.30 mennessä, eikä uusia asiakkaita näyttänyt enää seitsemän jälkeen tulevan. Oli silti ihastuttavaa huomata, että ravintola kiinnostaa vielä neljän vuoden aukiolon jälkeen.

Ruoka: Nautimme alkuruoiksi helmikuun Food is Art -menuun liittyvän bliniannoksen ja ravintolan lajitelmalautasen (9 e). Muikunmätiä on annosteltu anteliaalla kädellä ja blini on esimerkillisen mehevä. Kylmäsavulohta, sienisalaattia ja savustettua punajuurta sisältävä lajitelma on suolaisuudessaan mukava aloitus aterialle, mutta muuten varsin mielikuvitukseton.

Pääruoista härän sisäfilepihvi (26 e) on asiakkaan toivomuksen mukaisesti jätetty sopivan raa’aksi ja filee on mehevintä, mitä olen Tampereella maistanut aikoihin. Kypsää porsaanniskaa on maltettu kypsentää riittävän kauan ja maku on juuri niin herkullinen kuin etukäteen saattoi odottaa. Nurmeksesta viime keväänä poimitut korvasienet tuntuvat ylellisyydeltä keskellä sydäntalvea.

Huomautettavaakin löytyy. Molemmat annokset on pilattu ylisuurilla lisukkeilla. Possun kasvikset ovat napakasti al dente, eikä perunoissakaan ole mitään vikaa, mutta mättöfiilis pilaa ruokanautintoa. Ravintolan isäntä perustelee raskaita lisukkeita sillä, että raavaan miehenkin pitää saada poistua ravintolasta kylläisenä. Se on totta, mutta perunat voisi yhtä hyvin tarjoilla eri astiasta.

Jälkiruoista crème brûlée (8 e) on Tampereen huippua ja omena-tuorejuustokakku runsas ja herkullinen. Menussa kasvissyöjät on huomioitu muun muassa sienirisotolla.

Juoma: Suppeahkolta viinilistalta löytyy muutama hinta-laatusuhteeltaan kelpo viini, esimerkiksi punainen Luigi Bosca Cabernet Sauvignon (38 e).

Kellarin kätköistä löytynyt makea saksalainen Huxelrebe (8 e/8 cl) oli täydellinen päätös aterialle. Osaa listalla olleista viineistä ei ollut juuri sillä hetkellä tarjolla.

Palvelu: Heinätorin palvelu oli pöytävarauksesta lähtien hapuilevaa ja unohtelevaa, mutta leppoisa ja jutusteleva isäntä muistutti, että ei hän ole oikeasti mikään ravintola-alan ihminen. Ravintolan perustaminen oli hänen eläkepäiviensä unelma ja tätä unelmaa hän näyttää toteuttavan lämmöllä ja antaumuksella. Tämän takia pieni hapuilu alkaakin tuntua asiakkaasta inhimillisyydeltä. Tänne on kiva tulla uudestaan isommalla porukalla.

Hinnat: Alkuruoat 7–9 euroa, pääruoat 15–26, jälkiruoat 8–9 euroa.

Tuomio: Sympaattinen tuttavuus ja pienellä viilauksella neljän tähden potentiaalia: ***

Ravintola Heinätori, Pyynikintori 5, Tampere, puh. 03 2121205.

Avoinna ti–pe 12–22, la 13–22, su 13–17, ma suljettu.Vesa Laitinen