Porraskiipijä muutti kirkosta kehitysvammaisteatteriin – Katso video

Siinä se nyt on. Kieltämättä melko ruma porraskiipijä tönöttää tamperelaisen teatteri Tapion porrastasanteella.

Pakkohan sitä on kokeilla, vaikka jyrkät portaat arveluttavat.

Istahdan vanhaan pyörätuoliin, johon porraskiipijä on kiinnitetty. Avustaja keinauttaa tuoliin reippaasti takakenoon ja käynnistää akkukäyttöisen laitteen.

Huomaan puristavani kädensijoja, mutta pian rentoudun. Äänekäs kyyti on melko tasaista, ja pääsen turvallisesti portaat alas.

– Meidän yleisössämme on paljon ihmisiä, jotka käyttävät pyörätuolia tai rollaattoria. On ollut todella noloa sanoa kysyjille, ettei meille pääse pyörätuolilla, kehitysvammateatteri La Stradan taiteellinen johtaja Anu Panula kertoo.

Hän yritti ratkoa ongelmaa pyytämällä Tampereen kaupungilta luiskat portaisiin. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä portaat ovat liian jyrkät.

– Jukka Kaukola kaupungilta ehdotti, että kysyisimme porraskiipijää ortodoksiselta kirkolta.

Kiipijä oli jäänyt tarpeettomaksi, kun kirkkoon valmistui hissi muutama vuosi sitten.

Kirkko päätti lahjoittaa laitteen teatterille. Uutta kiipijää teatterilla ei olisi ollut vara ostaakaan, sillä laite maksaa yli 7 000 euroa.

– Meistä La Strada oli oikein sopiva kohde, kirkkoherra Markku Toivanen sanoo. Hän on tyytyväinen että ehjälle kiipijälle löytyi uusi koti.

– Me sanomme kiipijää madameksi, joka ottaa kuljetettavat hellään syleilyynsä, Panula nauraa.

Esteettömyys on ketju

Kaikkia ei tosin porraskiipijäkään auta. Esimerkiksi automaattipyörätuoliin kiipijää ei voi kiinnittää. Kaikki eivät myöskään uskaltaudu kyytiin.

Ortodoksisen kirkon vahtimestari Mika Kangasaho kertoo, että ortodoksikirkon pitkät ja jyrkät portaat olivat monelle liikaa.

Vammais- ja esteettömyysasiamies Jukka Kaukolan mukaan teatteri Tapion kaltaisia vanhoja hissittömiä taloja on Tampereen keskustassa paljon. Esimerkiksi moneen liiketilaan on yksi tai kaksi porrasta.

Lisäksi 24 000 tamperelaista asuu hissittömässä talossa.

– Kun ihmiset ikääntyvät, heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin muuttaa pois, Kaukola sanoo.

Hän huomauttaa, että noin kymmenen prosenttia suomalaisista tarvitsee välttämättä esteetöntä ympäristöä.

– Esteettömyys on ketju. Jotta sinne teatteriin pääsee, pitää olla hissi talossa, jalkakäytävien reunakivien matalia ja bussien esteettömiä, Kaukola luettelee.

Ympäristöä korjataan pienin askelin esimerkiksi peruskorjauksien yhteydessä.

Myös uudet bussit ovat esteettömiä.