Puheenaihe: ”Pekka Paavolalla tuntuu olevan valikoiva muisti”

Vanha kiistakumppani Lasse Eskonen kyseenalaistaa monia myötäsukaisen Pekka Paavola -kirjan väitteistä. Olli Helenin kirjoittama elämäkerta unohtaa, että Paavola erotettiin kaupungin luottamustoimista veropetostuomion jälkeen.

Tampereen entisen pomon Pekka Paavolan elämäkerta edustaa valikoivaa ja puolueellista näkemystä menneisyyden suuresta vallankäyttäjästä, jollaisten aika on onneksi jo ohi.

Kerronnallisista ansioistaan huolimatta kirja ei kelpaa Tampereen lähihistorian oppikirjaksi. Kuten kohteen hyväksymät elämäkerrat yleensä, se edustaa pitkälti Paavolan subjektiivista näkemystä siitä, miten hän oman aikakautensa koki tai millaisen kuvan hän haluaisi jättää itsestään jälkipolville.

Elämäkertoja analysoitaessa tärkeätä on sekin, mitä jätetään kertomatta. Olli Helenin Tampereen pomo -kirjan suurin puute on, että siinä ei puhuta mitään siitä, että Paavola joutui kaupunginvaltuuston erottamaksi kaikista kaupungin luottamustoimista vuonna 2002.

Erottamisen syynä oli Paavolan törkeästä veropetoksesta saama tuomio, joka liittyi siihen, että hän oli jättänyt ilmoittamatta verottajalle Lehtimiehet Oy:n myynnistä Urpo Lahtiselta saamansa 400 000 markan ylimääräisen palkkion. Tuomiota kirja ei pimitä. Mutta tuntuu omituiselta, että myös kirjan loppuun liitetyssä Paavolan ansioluettelossa tämän väitetään toimineen kaupunginvaltuutettuna yhtäjaksoisesti 1993–2008.

– Paavolalla tuntuu olevan valikoiva muisti, sanoo Tampereen tilaajajohtaja Lasse Eskonen, joka kiistää kovistakin erimielisyyksistä huolimatta olevansa Paavolan vihamies.

Autopakomatkan syy

Valtakunnan ykkösuutiseksi noussutta kaupunginjohtajakauden karkumatkaansa kesällä 1984 autolla Länsi-Eurooppaan Paavola selittää kirjassa sillä, että hän halusi saada päänsä järjestykseen ennen edessä olleita poliisikuulusteluja.

Paavola pitää pakoilua jälkikäteen vikatikkinä, mutta ei myönnä, että sen syynä olisi ollut saada syyteoikeus vanhenemaan lahjukseksi epäillystä kesämökistä.

Tamperelaisten rakennusliikkeiden lahjoittama kesämökki pystytettiin ensin ilman rakennuslupaa Vehkalahdelle ja rakennusliike Nopan toimesta myöhemmin Uudenkaupungin saaristoon. Paavolat maksoivat viimeisen erän sen nimellisestä hinnasta 24.6.1974, joten mahdollinen lahjusrikos ehti vanhentua pakomatkan aikana.

Mökkijutun vanheneminen tuli ikään kuin bonuksena, Paavola selittää pakomatkaa kirjassa ja saa monet hymyilemään.

– Uskokoon, kuka tahtoo. Lähtö tapahtui niin pikaisesti, että odottelimme häntä Hämeensillassa tuomaan tervehdystä Essenin kaupungin demariryhmälle. Sinne tulikin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Vilho Halme (sd), joka kertoi, että Pekka on lähtenyt reissuun, demarien kunnallisjärjestöä johtanut Eskonen muistelee.

Kirjassa Paavolasta luodaan kuva valistuneena itsevaltiaana, joka toimi aina tamperelaisten parhaaksi, vaikkei demokratiaa aina kunnioittanutkaan. Luettelo Paavolan suurimmista rakennusprojekteista vie kirjan lopussa 12 täyteen kirjoitettua riviä.

– Ei voi kiistää, etteikö hänen kaupunginjohtajakautensa aikana rakennettu paljon. Mutta siinä tuli sellaisia verkostoja ja toimintatapoja, joita ei voi puolustella ja jotka toivon mukaan putsaantuivat Noppa-jutun ansioista, Eskonen sanoo.

Paavolan kaupunginjohtajakauden aikana Tampere joutui presidentti Urho Kekkosen epäsuosioon. Paavola epäilee väitetyn kylmäkiskoisuuden johtuneen siitä, että hän oli kieltänyt Kekkosen kaverilta, kauppaneuvos Kalle Kaiharilta kaupungin autojen ja kuljettajien käyttämisen ilman lupaa.

Paavola erosi kaupunginjohtajan virasta kesäkuussa 1985 keskellä Noppa-skandaalia. Kirjassa hän selittää lähtöään Lehtimiesten toimitusjohtajaksi Urpo Lahtisen houkuttelulla.

Pormestarinvaali puhdisti

Paavolan kunnallisura huipentui, kun hänet valittiin valtuuston puheenjohtajaksi XL-ryhmän korvattua aseveliakselin ja Timo P. Niemisen (kok) tultua valituksi Tampereen ensimmäiseksi pormestariksi.

Paavola itse pitää itseään aseveliakselin hajoamiseen johtaneen tapahtumaketjun arkkitehtina ja kapellimestarina.

– Hän oli siinä yhtenä osapuolena, määrittelee Paavolaan pormestarivaaliasiassa yhteyttä ottanut kokoomuksen silloinen puoluesihteeri Harri Jaskari (kok).

Kokoomuksen Riitta Koskisen mukaan Paavola oli innostava käsikirjoittaja, mutta ilman vihreiden Pauli Välimäkeä ja Koskisen omaa työtä pormestarioperaatio ei olisi toteutunut.

Demareille oli tiukka paikka, kun Paavola valittiin palkkioksi kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi, vaikka hänet oli silloin jo kahdesti tuomittu rikoksista.

– Poliittinen tarkoituksenmukaisuus sivuutti moraalinäkökulmat, Lasse Eskonen arvostelee.

Tuomioiden takia Paavola ei ole saanut arvonimeä eikä (ainakaan toistaiseksi) myöskään Tampere-palkintoa.

Ota kantaa: Onko Pekka Paavolan ristiriitaisessa urassa enemmän plussaa vai miinusta?