Puheenaihe: Mainettaankin mahtavampi Pekka Paavola

Puheenaihe

Elämäkerta: Olli Helenin kirja Pekka Paavolasta paljastaa, että Tampereen nykyinen valtarakennelma on Paavolan luomus.
Seuraus: Paavolan kulissipeli tuhosi aseveliakselin, sysäsi demarit paitsioon ja teki kokoomuksesta pormestaripuolueen.

Kumpi on painavampi nimi Tampereen historiassa – Kustaa III vai Pekka Paavola?

Toimittaja–tietokirjailija Olli Helen ei tarvitse miettimisaikaa. Ykkössija kuuluu Paavolalle.

– Kuninkaalta ei paljon vaadittu. Yksi allekirjoitus perustamisasiakirjaan. Paavola sentään teki 50 vuotta töitä kaupungin hyväksi.

Helenillä on kanttia sanoa. Hän on juuri kirjoittanut Paavolasta muhkean kirjan. Lähes 300-sivuinen teos Tampereen pomo (Tampere-seura) julkistetaan tänään.

Kirjasta käy ilmi, että Paavolan jälki on isompi kuin on tiedettykään. Moni osaisi luetella Hervannan rakentamisen, kirjastotalo Metson, Sara Hildénin taidemuseon, Näsinneulan, Tampere-talon ja liudan muita maamerkkejä.

Mutta harva tietää, että kaupungin nykyinenkin valtarakennelma – pormestari ja hallitseva XL-ryhmä – ovat Pekka Paavolan salaisen kabinettijunailun tulosta.

– Itse asiassa ne ovat Paavolan kosto.

Tuho ja paluu

Olli Helen kertoo Paavolan värikkäät vaiheet noloimpia pohjakosketuksia myöten.

– Sain kirjoittaa vapaasti. Haastattelin Paavolan lisäksi lukuisia aikalaisia ja tein omia päätelmiäni. Paavola luki lopputuloksen, muttei tarttunut punakynään, Helen kertoo myönteisesti yllättyneenä.

Kirjassa on mukana skandaalimainen pakomatka vaimon Mazdalla Eurooppaan, salakuuntelun pelko, pidätykset, kuulustelut, vangitseminen ja itsevaltaisen kaupunginjohtajauran katkeaminen eroon vuonna 1985.

Yhtä lailla tarinaan kuuluu ylivertaisen komea paluu.

Vuoden 1992 kuntavaaleissa 8 724 tamperelaista äänestäjää kantoi entisen Pomonsa kultatuolilla valtuustoon. Mies oli tuntenut omiensa eli demarien puukonjäljet selässään ja perustanut ikioman Tampereen puolesta -nimisen ryhmän.

Pelimies, vanha kehäkettu, taktikoinnin mestari – termejä riittää – oli taas mukana ja alkoi laskea, mihin valtuustopaikat riittäisivät.

Ja nehän riittivät, hämmentävän pitkälle, kun kyseessä oli Paavola.

Tilaisuus kostaa

Olli Helen hypistelee juuri sitomosta tullutta kirjaansa. Kannet ovat harvinaisen kovat ja kovaa on tekstikin.

Erityisesti niillä kohdin, kun päästään viiden vuoden takaiseen aikaan – siihen täyttymyksen hetkeen, jolloin Paavola vielä kerran juonii Tampereen valtakuviot mielensä mukaan.

Kaupunkiin oli päätetty valita pormestari. Poliittisissa piireissä uskottiin, että paikka kuului sosialidemokraateille.

– Pomo tiesi, että juuri nyt oli oikea hetki juntata tukeva kiila demarien ja kokoomuksen väliin, Helen selittää.

Ongelmana oli Jarmo Rantanen, pitkävihaiseksi tiedetty demarikaupunginjohtaja, jonka kanssa kokoomuslaiset eivät uskaltaneet asettua poikkiteloin.

Rantanen oli suunnitellut pormestarin homman itselleen, kunnes oma puolue päätti siirtää miehen eläkkeelle. Mahti näytti nyt olevan valtuuston demariryhmän puheenjohtajalla Pauli Ruoholahdella ja kokoomuksen Seppo Rantasella.

He tekivät kahteen pekkaan kaupat: demari Hanna Tainio nostetaan pormestariksi, Seppo Rantanen saa palkaksi apulaispormestarin pestin.

Julkisuuteen ei sopimuksesta hiiskuttu. Pyhästi selitettiin, että kunhan hetki koittaa, valtuutetuilla on oikeus valita omantuntonsa mukaan.

Pelikuvio olisi tuottanut tuloksen, ellei myös toisaalla olisi juonittu samaan aikaan. Paavola ja kokoomuksen puoluesihteeri Harri Jaskari lounastivat elokuisena lauantaina Tampereen Kauppaseurassa, vallan miesten suljetulla klubilla.

Kaupunkia oli johtanut demari yhtä soittoa 1920-luvulta lähtien. Nyt Paavola oli laatinut laskelman, jolla sosialidemokraatit kammettaisiin ikiaikaiselta ykköspaikaltaan.

Vallankaappaus

Suunnitelma oli tämä: Paavola junttaa oman ryhmänsä, kepulaiset, vihreät ja kristilliset kokoomuslaisen pormestariehdokkaan taakse. Ja kun Jaskari hoitaa omansa mukaan, koossa on kaupunginvaltuuston 40 ääntä – ja katso, demarit ruikuttavat jo rannalla.

Päätettiin, että kokoomuksessa vallankaappausta alkaa toteuttaa Seppo Rantasen sijasta Riitta Koskinen. Puuha oli niin salaista, ettei Koskinen suostunut tapaamaan Paavolaa julkisella paikalla, vaan kutsui tämän kotiinsa Pyynikille.

Keskiviikkona 6. syyskuuta 2006 kumous oli valmis. Tampereen kaupunginvaltuusto äänesti äänin 39–28 Suomen ensimmäiseksi pormestariksi kokoomuksen Timo P. Niemisen.

Samalla hetkellä Tamperetta yli 60 vuotta hallinnut aseveliakseli napsahti poikki.

Akselin sijalle valtaan nousi Paavolan luoma liittouma 40, jota pian alettiin kutsua XL-ryhmäksi.

Olli Helen sanoo, että vuoden 2006 pormestarinäytelmässä oli koston, jopa isänmurhan makua.

– Aseveliakselilta paljon saanut ja sitä uskollisesti palvellut mies ei unohtanut 1980-luvun puolivälin tapahtumia, vaan iski lujaa, kun iskun paikka tuli.

– Omat puoluetoverit, demarit, kohtelivat Paavolaa silloin ilkeimmin. Paavolan mielestä oli oikeus ja kohtuus, että he menettivät kaupungin ykkösjohtajan paikan ja ajautuivat kunnallispoliittiseen paitsioon.

Paavola ei itse – tietenkään – puhu kostosta.

Kaappaus toi Paavolalle joka tapauksessa näkyvän tuloksen.

Pomo valittiin XL-ryhmän äänillä kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi, kaupungin protokollapyramidin korkeimpaan tehtävään.

Paavolan peli onnistui täydellisesti. Hän päätti uransa huipulla.

Ota kantaa

Onko Pekka Paavolan ristiriitaisessa urassa enemmän plussaa vai miinusta?