Analyysi: Sergei Shoigu Putinin seuraajaksi?
- Venäjän presidentin Vladimir Putinin vieressä nykyinen puolustusministeri Sergei Shoigu. Hänen asemansa Venäjän valtapelissä on vahvistunut huomattavasti.
1. Presidentti Vladimir Putinin kannatus on romahtanut.
2. Puolustusministeri Shoigu suositumpi kuin pääministeri.
3. Valtakoneisto valmistuu jo Putinin jälkeiseen aikaan.
Venäjällä käydään jo vakavaa keskustelua siitä, kuka olisi sopiva henkilö johtamaan maata presidentti Vladimir Putinin jälkeen. Entisen presidentin ja nykyisen pääministerin Dmitri Medvedevin asema on heikentynyt jatkuvasti ja hänen hallituksensa eroa on povattu jo pitkään. Tandem-akseli Putinin ja Medvedevin välillä on hajonnut lopullisesti.
Laajoja mielipidemittauksia Venäjällä tekevä Levada-keskus julkaisi viime viikolla uusimman tutkimuksensa, jossa nykyisen puolustusministeri Sergei Shoigun kannatus on noussut vahvasti. Shoigu on selvästi suositumpi kuin pääministeri Medvedev.
Tiettävästi yhdeksää kieltä puhuva 57-vuotias Shoigu on kerännyt arvostustaan toimiessaan vuodesta 1991 alkaen hätätilaministerinä. Hän toimi näkyvästi onnettomuustilanteissa ja uudisti palo- ja pelastuslaitokset. Taistelu terrorismia vastaan nosti myös Shoigun osakkeita.
Putin nosti Shoigun puolustusministeriksi, kun viran edellinen haltija Anatoli Serdjukov joutui eroamaan marraskuussa korruptioepäilyjen takia.
Serdjukov vaati aseteollisuudelta todellisia uudistuksia. Hänelle eivät kelvanneet Neuvostoliiton aikaiset aseet. Hän oli valmis myös ostamaan uusia läntisiä aseita muun muassa Ranskasta ja Israelista. Erityisesti asevalmistuksessa ja -kaupassa rikastuneet kenraalit halusivat Serdjukovista eroon.
Levada-keskuksen mukaan Putinin poliittinen kannatus on laskenut selvästi. Ainoastaan 32 prosenttia venäläisistä on Putinin takana, kun viime vuoden elokuussa kannatus oli 40 prosenttia.
Toisaalta selvää ehdokasta Putinin seuraajaksi ei ole, mutta Shoigu on nostanut kannatustaan selvästi. Kommunistipuolueen Gennadi Zjuganov sai toiseksi suurimman kannatuksen. Hän on ollut puoluejohtajana jo 17 vuotta ja jatkokausi varmistui reilu viikko sitten.
Putinin kannatus on romahtanut asiantuntijoiden mukaan siksi, ettei hän ole pystynyt juuri laisinkaan lunastamaan vuosi sitten keväällä presidentinvaaleissa antamiaan lupauksia. Virkamiesten palkkoja ei ole korotettu luvatulla tavalla, eivätkä eläkeläisetkään ole saaneet Putinin lupaamia parannuksia.
Ainoastaan 28 prosenttia Levada-keskuksen kyselyyn vastanneista uskoi presidentin toteuttavan vaalilupauksensa.
Kansalaisten usko pääministeri Medvedevin hallitukseen on myös mennyt.
Venäjä kärsii siis tällä hetkellä kansalaistensa mukaan selvästä johtajuusvajeesta. Ilmankos julkiseen keskusteluun on näkyvästi noussut pohdinta, kuka seuraa Putinia presidenttinä.
Yhä harvempi uskoo, että Putin istuisi vielä neljännen kauden, joka alkaisi vuonna 2018.
Kannatustutkimuksia tulkitessa pitää muistaa, että Venäjällä presidentinhallinto pystyy tarvittaessa merkittävästi vaikuttamaan niin sanotuilla ”hallinnollisilla resursseilla” vaalitulokseen.
Presidentti Putin saa tällä hetkellä kannatuksensa pääosin niin sanotuista monokaupungeista, jotka perustettiin Neuvostoliiton aikaan yhden teollisuusyrityksen ympärille. Näitä monokaupunkeja on Venäjällä 500–700. Putinin kannatus on vahvinta Uralin ja Siperian alueilla.
Heikoin nykyhallinnon kannatus on miljoonakaupungeissa, joissa markkinataloushenkiset ja koulutetut ihmiset kannattavat oikeaa demokratiaa. Juuri näissä kaupungeissa järjestettiin vuoden 2011 joulukuussa duuman vaalien jälkeen sekä kevään 2012 presidentinvaalien aikaan näkyviä mielenosoituksia Putinia ja vaalien väärentämistä vastaan. Miljoonakaupungeissa arvioidaan olevan kaikkiaan 20–40 miljoonaa Putinin vastustajaa.
Näkyvä Putinin hallinnon ja korruption vastustaminen muuttuu kuitenkin vaikeammaksi, sillä esimerkiksi Pietarissa kiellettiin juuri lailla mielenosoitusten järjestäminen kaupungin keskustassa.







Venäjän kansaa on aina hallittu rautaisella otteella, terrorilla ja vanki-/pakkotyöleireillä. Mikään ei ole muutamassa sadassa vuodessa sen kummemmin muuttunut. Tsaari-nimitys on vain muuttunut "Isä Aurinkoiseksi", Putiniksi jne. Putinin jälkeen tulee joku toinen yksivaltias ja venäläinen seuraa johtajaansa lammasmaisesti, kuten ennenkin. Luin juuri parinkymmenen vuoden jälkeen uudelleen A. Solzenitsynin raskaan, mutta erinomaisen teoksen "GULAG - Vankileirien saaristo". Raskas teos paitsi sisällöltään myös sivumäärältään (noin 1300 sivua). Sopivaa "kotiseutuoppia" Venäjän lähimenneisyydestä kiinnostuneille.
Teoksessa arvioidaan, että Stalinin ja "koneiston" uhreja oli vuosina 1918-1953 (Stalinin kuolinvuosi) jopa yli 50 miljoonaa (lopullista lukua ei tiedä kukaan). Melkoinen verenvähennys NL-yhteiskuntaan, ottaen huomioon, että joukossa oli huomattavan paljon intelligentsiaa, siis tiedemiehiä, johtavia virkailijoita, ammattiupseereja jne.Ei siis ihme, että NL oli lähes tuhon partaalla Hitlerin hyökkäyksen jälkeen 1941. Seurattaessa tulevaisuutta menneisyyden tietäminen/tiedostaminen on aina hyödyllistä, myös naapurien.
Historiaa opiskeleva Tampereelta
Ilmoita asiaton kommentti