Rahankeruulait nettiajan tasalle
Suomessa on levinnyt melko laajalle käsitys, että hallinto ja säännökset ovat olemassa haitatakseen pienen ihmisen elämää ja luovuutta.
Menneiltä kesiltä muistetaan tämä tapaus: lapsi keksii ryhtyä myymään mehua leikkikioskistaan mutta joutuu lopettamaan toiminnan viranomaisten vaatiessa lupia ja tarkastuksia. Kun tapaus päätyy uutisiin, kansa närkästyy ja keskustelupalstat täyttyvät.
Viime aikoina väittelijät ovat hulmahtaneet liekkeihin rahankeruusäännösten takia.
Esimerkki: Räppäri Steen1 eli Seppo Lampela teki levyn ja lupasi julkaista sen kunhan saa nettisivunsa kautta kokoon 10 000 euroa. Hanke kuivui kokoon poliisin puututtua asiaan. Viranomaistulkinnan mukaan Lampela oli ryhtynyt rahankeruuseen, jota varten tarvitaan lupa.
Toinen esimerkki: Fröken Senjan eli Senja Larsen päätti julkaista ruotsin kielen oppikirjan vastaavanlaisella joukkorahoituksella. Poliisihallitus puuttui hankkeeseen lausuntopyynnöllä ja sittemmin jokseenkin selvällä kiellolla.
Larsen päätyi palauttamaan saamansa rahat ja toimittamaan kirjat tilaajille lahjoituksina.
Vaikka viranomaiset ovat tehneet yksittäistapauksissa tulkintoja, on itse asia vielä ratkaisematta: onko kaikki verkossa tapahtuva niin sanottu joukkorahoitus jatkossakin luvanvaraista rahankeruuta vai ei?
Yleinen mielipide näyttää olevan vahvasti sillä kannalla, ettei ole. Verkko tulvii ”terveen järjen käyttökin on sallittua” -kommentteja.
Rahankeräyksellä tarkoitetaan
lain mukaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa.Viranomaisten kannattaisi tässä yhteydessä huomata myös sana ”vastikkeetta”. Joukkorahoitusta ei voi pitää vastikkeettomana, vaikka siihen ei liitykään suoraa hyödykkeen saantia vaan ainoastaan lupaus tuotteen valmistumisesta.
Tietysti vastikkeellisuuden on oltava molemminpuolista. Maksajankin on saatava rahansa takaisin, jos rahan kerääjä ei saa riittävästi pääomaa kokoon eikä näin pysty toimittamaan tuotetta.
Joitain opetuksia tapauksista voi ammentaa nopeastikin:
1: Järjen käyttö on tosiaan sallittua, eli jo nykyisen lain puitteissa pitäisi pystyä toteuttamaan joukkorahoitusta verkkohankkeissa.
2: Rahankeräystä koskevat säännökset on päivitettävä tietoyhteiskunnan tasalle.
3: Suomen pyrkiessä esiintymään tietoyhteiskunnan edelläkävijänä olisi sen pystyttävä myös lunastamaan lupauksensa. Pääministeriä myöten kyllä julistetaan Euroopassa, miten talous saadaan kasvuun digitaalisia sisämarkkinoita kehittämällä, mutta kun yksittäiset ihmiset keksivät nokkelia konsteja toteuttaa niitä, puuttuukin byrokratia peliin tylyllä tavalla.
Kickstarter on näitä varten, joka toimii USA:n lainsäädännöllä, joten ei ole Suomen poliisillakaan mitään sanomista.
Ilmoita asiaton kommentti