Populistista jääräpäisyyttä
- Ryhmästään poiketen sdp:n kansanedustja Hanna Tainio ei lämpene sille, että vanhustenhoidon hoitajien minimivahvuus kirjataan lakiin.
Ensi vuoden talousarviota valmistellaan kunnissa veitsi kurkulla.
Väen vanheneminen lisää palvelujen tarvetta, ja valtiovalta lisää kuntien velvoitteita minkä kerkiää samalla, kun talouden alamäki uhkaa hyydyttää kuntien verotulot.
Näinä aikoina vastuunkanto ei kuntakentällä ole erityisen palkitsevaa, joten ei ole ihme, jos puolueilla on vaikeuksia värvätä päteviä ja asialle omistautuvia ehdokkaita lokakuun vaaleihin.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin sorvaama vanhuspalvelulaki on yksi kunnissa epävarmuutta ja vastutusta aiheuttavista hankkeista.
Toinen iso ja kuntapäättäjille päänsärkyä aiheuttava uudistus on ensihoidon siirtyminen sairaanhoitopiirien vastuulle ensi vuoden alussa. Uudistus nostaa Pirkanmaalla kustannuksia kolmanneksen, liki neljä miljoonaa euroa, mikäli terveydenhuoltolakia aletaan toteuttaa sairaanhoitopiirin piirustusten mukaan.
Laitoshoidon hoitajien lakisääteisen minimivahvuuden seurausten arviointi on täysin levällään, eikä vielä tiedetä edes sitä, millaisia kriteerejä ministeri aikoo kirjata lakiin kotihoidosta, ja mitä ne maksavat.
Pirkanmaalla pelkästään hoitajamitoitus aiheuttaisi kunnasta riippuen lisäkuluja sadasta tuhannesta eurosta alkaen aina 3,1 miljoonaan euroon. (AL 20.8.) Ja kuten kunnista kerrotaan, riski on siinä, että rahat ovat jostain muualta pois – luultavasti kotihoidosta.
Sdp:n kansanedustaja Hanna Tainio varoittaa, ettei riittävä henkilöstömäärä yksin takaa laadukasta hoitoa. Hoito voi hänestä olla huonolaatuista ja laitostavaa, vaikka henkilöstömitoitus olisi korkea. Lisäksi Tainio pitää riskinä sitä, että hoitokäytäntöjen kehittäminen loppuu, kun hoitajaminimi on saavutettu. (AL 19.8.)
Se että sdp:n eduskuntaryhmä on hirttäytynyt peruspalveluministerinsä vaatimaan lakisääteiseen hoitajamitoitukseen, on populistista jääräpäisyyttä. Jos kuntatalous sallisi, hoitajamitoituksesta ei olisi kahta puhetta. Nyt vain on niin, että resurssien jakoa on harkittava tarkkaan kokonaisuuden kannalta, jotta ei käy niin, että vanhustenhoidon kustannukset nousevat, mutta taso laskee.
Aika paljon väestön ikääntymisen haasteista kertoo myös se, että yhä useammat ikäihmiset tarvitsevat itselleen kunnan nimittämän edunvalvojan, kun omaiset eivät voi tai halua hoitaa edunvalvonta. (AL 20.8.) Vielä kymmenen vuotta sitten Tampereen oikeusaputoimisto järjesti edunvalvojan 355 ihmiselle. Nyt asiakkaita on toista tuhatta, ja määrä kasvaa.
Tänä vuonna yli 90 kuntaa nosti veroprosenttiaan, edellisvuonna vielä useampi. Siitä huolimatta velkaantuminen on jatkunut ja osassa kunnista verotulot ovat vähentyneet. Jatkuvat veronkorotukset eivät ratkaise kuntien talousahdinkoa. Siihen tarvitaan kuntauudistusta ja palvelurakenteiden ennakkoluulotonta kehittämistä.
Populistinen kirjoitus.
Ilmoita asiaton kommentti