Analyysi: Sdp lankesi ministerinsä ansaan
- Kunnat ovat lähivuosina pakon edessä: kansakunta vanhenee ja palvelujen tarjontaa on lisättävä.
1. Vanhustenhoidon vaaliaseekseen ottavalla sdp:llä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tukea peruspalveluministerinsä ajamaa hoitajien määrän kaavamaista mitoitusta.
2. Riski on siinä, että lain sanelemaa hoitajien vähimmäismäärää ei nosteta vaikka tarvetta olisi.
3. Maria Guzenina-Richardson joutuu vielä vastaamaan moniin kiperiin kysymyksiin ennen kuin eduskunta hyväksyy vanhuspalvelulain.
Sdp:n eduskuntaryhmän kesäkokous Savonlinnassa keskiviikkona 8. elokuuta. Puolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen julistaa puhujapöntöstä, että syksyn kuntavaaleissa sdp lupaa panna vanhusten asiat kuntoon.
Se on sdp:n ykkösteema ja vaalilupaus ikääntyvälle kansakunnalle.
Kesäkokouksen alla peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson oli käynnistänyt kipakan sanasodan kokoomuksen kanssa vanhustenhoidon henkilöstömääristä. Demariministeri oli tehnyt uuden täyskäännöksen ja vaatii nyt hoitajien minimimäärän kirjaamista lakiin.
Ryhmänjohtaja Jouni Backman ei asialle heti lämmennyt, mutta mitäpä muuta ryhmä saattoi tehdä kuin asettua ministerinsä tueksi.
Jos kovaa vauhtia velkaantuvan valtion ei tarvitsisi olla tarkka menoistaan, vanhuspalvelulakiin voitaisiin vallan hyvin panna tiukat pykälät siitä, montako hoidettavaa yhden hoitajan kontolla saa olla.
Siis jos valtion budjetissa olisi irtonaista rahaa. Vaan kun ei näytä olevan. Ellei sitten veroja koroteta tai kenkälusikalla kiinnipannusta sosiaali- ja terveysministeriön budjetista yllättäen löydy vanhustenhoitoon siirrettävää rahaa.
Huoltosuhteen heiketessä vanhusten hoito nielee joka tapauksessa aina vain enemmän rahaa. Nyt on päätettävä, miten käytettävissä olevilla määrärahoilla parhaiten taataan hoidon määrä ja laatu.
Vanhuspalvelulain peruspalveluministerinä viime vaalikaudella alulle pannut kokoomuksen Paula Risikko piti hallitusneuvotteluissa huolen siitä, että uudistus ja sen rahoitus kirjataan hallitusohjelmaan. Nyt hän epäilee, että lain valmistelua jatkavalta Guzenina-Richardsonilta on koko hankkeen punainen lanka kateissa.
Risikon tavoite oli, että ikäihmisillä on lakisääteinen oikeus laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoitoon ja palveluihin. Nykyisin 75 vuotta täyttänyt on oikeutettu vain palvelutarpeen arviointiin, mutta ei itse palveluihin.
Jos oikeus laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoitoon tulisi lakiin, se käytännössä säätelisi myös hoitajien määrää niin laitos- kuin kotihoidossakin – edellyttäen tietenkin, että valvonta on tiukkaa ja laiminlyönneistä sakotetaan.
Guzenina-Richardsonille Risikon malli ei kelpaa. Hänestä laitoshoidon laadun turvaaminen edellyttää, että hoitajien vähimmäismäärästä pannaan pykälät lakiin, hoitajaminimiksi 0,7 hoitajaa vanhusta kohti.
On totta, että kunnat vähät välittävät ministeriön nykyisistä laatusuosituksista. Vanhustenhuoltoa pyöritetään liian pienellä väellä, hoitajat uupuvat ja vanhusten tilanne on usein kestämätön.
Riski on kuitenkin siinä, että lain sanelemasta hoitajien vähimmäismäärästä tulee käytännössä maksimimiehitys. Nuppiluvun kaavamainen sitominen lakiin ei myöskään ota huomioon erikoistilanteita, jotka lisäävät tai vähentävät hoitajatarvetta.
Eikä hoitajien lisääminen sitä paitsi välttämättä paranna hoidon laatua, jos hoitokäytäntöjä ei samalla kehitetä. Ja miten se taas taataan, kun kunnilla näyttää olevan taipumus mennä siitä yli, missä aita on matalin?
Peruspalveluministeri joutuu eduskunnassa vastaamaan vielä moniin kysymyksiin ennen vanhuspalvelulain hyväksymistä.
Yksi kiperimmistä on varmasti se, miten hän määrittelee muuta kuin laitoshoitoa tarvitsevien vanhusten palvelu- ja hoitajatarpeet yhtä pitävästi kuin laitoshoidon henkilöstömitoituksen.
Epäilyksiä herättää varmasti myös se, riittääkö kunnilla rahaa ja kiinnostusta kehittää kuntouttavia vanhuspalveluita, jotta laitoshoidon tarve ei kasva tarpeettomasti.
Entä riittävätkö rahat omaishoidon kehittämiseen?
Kirjoittaja on Aamulehden artikkelitoimittaja
riitta.jarventie@aamulehti.fi
SDP ei langennut ministerin ansaan. Ministeri esitti sellaista lakia, joka vastaa SDP:n näkemystä. Kaikki muutkin kannattivat sitä paitsi kokoomus.
Ehkä toimittajan ei kannattaisi tällaisessa asiassa juosta kokoomuksen juoksupoikana, vaikka tietysti Aamulehdellä on suuri hätä kunnallisvaalien lähestyessä pönkittää taas kerran kokoomusta.
Ilmoita asiaton kommentti