Onnellisuutta politiikalla
Tamperelaiset senioriklubilaiset ovat pohtineet yhdessä, mitä onnellisuus on. Kysely osoitti, että se on pieniä asioita: tasaista elämää, hyvinvointia, hoivaa ja huolenpitoa.
Keskustelut liittyivät pormestari Timo P. Niemisen käynnistämään TampereSenior-ohjelmaan. Tulosten perusteella kaupunkia pidetään turvallisena, eivätkä vastaajat pelkää niinkään palveluverkoston romahtamista kuin yksinäisyyttä. Ihmissuhteet ovat osa onnellisuutta.
Asiaa on tutkittu myös laajemmin. Itä-Suomen yliopiston hyvinvointisosiologian professori Juho Saari on laatinut Kalevi Sorsa -säätiölle yli satasivuisen tutkimuksen aiheesta Onnellisuuspolitiikka – Kohti sosiaalisesti kestävää Suomea.
Tulokset ovat mielenkiintoisia. Onnellisuus ei ole vain yksityisasia vaan se kytkeytyy läheisesti yhteiskunnan vaurauteen ja instituutioihin. Onnellisuus liittyy vahvasti riittävään elintasoon, hyvinvointivaltioon ja tasa-arvoon.
Siksi ei ole yllätys, että Pohjoismaat ovat tilastojen kärjessä, kun etsitään maailman parasta paikkaa asua tai verrataan ihmisten tyytyväisyyttä elämäänsä.
Onnellisimpia ovat ne yhteiskunnat, jotka koetaan reiluiksi, joissa väestöryhmien suhteelliset erot ovat pienimpiä. Silloin kansalaiset tuntevat olevansa samassa veneessä. Ja mitä selvemmältä se tuntuu, sitä tyytyväisempiä asukkaat ovat.
Kaikki tämä kielii siitä, että onnellisuuteen voidaan vaikuttaa politiikalla.
Suomessa onnellisuuspolitiikasta ei juuri ole keskusteltu ja jos on, sitä on lähinnä väheksytty. Maailmalla aihe on noussut pohdittavaksi muutamia vuosia sitten.
Puolueettomat mittaukset osoittavat, että Euroopan unionin jäsenmaiden välillä on suuria eroja. Toisissa kansalaiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin toisissa. Mitä näiden erojen takaa sitten paljastuu?
Ne eivät voi riippua pelkästään vastaajien mielialoista. Jos niin olisi, erot eivät olisi näin selviä. Edes maan taloudellinen tilanne ei tunnu selittävän onnellisuuden eroja. Mutta sillä on merkitystä, että perheiden tulonjako on mahdollisimman tasaista.
Olipa nousu- tai laskukausi, onnellisuus on suhteellista. Jos elintasoerot revähtävät suuriksi, myös tyytymättömyys kasvaa. Yhteiskuntaa ei pidetä enää reiluna.
Ehkä yllättäen myös yhteiskunnan rakenteilla, jopa instituutioilla, on oma osansa onnellisuuden rakentajina – tai tuhoajina. Jos hierarkiat, arvojärjestykset, ovat jyrkkiä, tyytyväisyys vähenee. Mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä hyväosaisemmaksi ihmiset tuntevat itsensä – olipa se realistista tai ei.
Professori Saaren tulkinta on tietenkin vain eräs teoria. Toiset hyvinvointitutkijat korostavat enemmän talouskasvun kuin tasaisen tulonjaon merkitystä. Tähän kiteytyy se, miten parhaiten edistetään ihmisten hyvinvointia. Keskustelun soisi jatkuvan.
