Huonoa herraonnea Saksan johdossa

Viime viikonloppuna Saksan liittopresidentti Christian Wulff seurasi jäänmurtaja Urhon kannella, kuinka jää murtui Suomenlahdella. Wulff osallistui presidentti Tarja Halosen emännöimään eurooppalaisten presidenttien tapaamiseen.

Viikkoa myöhemmin jää murtui Wulffin itsensä alta, kun saksalainen syyttäjä pyysi hänen syytesuojansa kumoamista. Wulffin epäillään saaneen ennen presidenttikauttaan etuisuuksia varakkailta liiketuttaviltaan ja yrittäneen peitellä niitä.

Perjantaina Wulff teki omat johtopäätöksensä ja ilmoitti eroavansa virastaan kesken kauden. Hän on Saksassa jo toinen peräkkäinen presidentti, joka joutui jättämään työnsä kesken.

Wulffin ratkaisu on oikea. Vaikka häntä koskevat tutkimukset ovat vielä kesken, kansalaisten luottamuksen varassa toimiva presidentti ei voi jatkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Saksan liittopresidentillä ei ole juurikaan poliittista valtaa, mutta hän voi olla arvojohtaja. Se kuitenkin vaatii moraalista uskottavuutta.

Wulffin ongelmat kaatuvat osittain myös liittokansleri Angela Merkelin päälle. Molemmat ovat kristillisdemokraatteja, ja Wulff oli nimenomaan Merkelin ehdokas presidentiksi.

Merkelillä on ollut huonoa herraonnea. Hänen tukemistaan johtohenkilöistä on kahden presidentin lisäksi joutunut eroamaan myös puolustusministeri, jonka väitöskirja osoittautui osittain kopioiduksi.

Johtavilta poliitikoilta on oikeus vaatia nuhteettomuutta. He ovat esikuvia niin hyvässä kuin pahassa.