Ylänurkka: Seksi ja politiikka kuin tuli ja vesi
Jos pitää valita politiikan ja seksin välillä, niin Ranskan presidentinvaalitaistelun kaksi pääpukaria, oikeistoa edustava nykyinen presidentti Nicolas Sarkozy ja hänen pahin kilpakumppaninsa, sosialistien ehdokas François Hollande, asettuvat luonnostaan eri puolille.
Politiikan puolella Sarkozy on virallisen vaalikampanjansa alussa pahassa ahdingossa. Mielipidekyselyt ennustavat, että Hollande päihittää Sarkozyn sekä vaalien ensimmäisellä kierroksella huhtikuun lopulla että toisella ja ratkaisevalla kierroksella toukokuun alussa.
Jos se nyt Sarkozya lohduttaa, niin seksipuolella hän menestyy paremmin kuin Hollande. Missäpä muualla kuin Ranskassa voidaan kansalaisilta kysyä, kuka presidenttiehdokkaista on seksikkäin.
Vastaajien mielestä Sarkozy on seksikkäämpi kuin Hollande, joka jäi pääehdokkaista vihoviimeiseksi. Vaikka aiemmin vartaloltaan varsin hyvin kehittynyt Hollande on trimmannut itseään laihempaan kuntoon, vain kaksi prosenttia ranskalaisista nimesi hänet seksikkäimmäksi ehdokkaaksi – naisista niin teki vain prosentti.
Ei Sarkozykaan kyselyn mukaan mikään gigolo ole – häntä pitää seksikkäimpänä ehdokkaana seitsemän prosenttia vastaajista, naisista hivenen suurempi joukko.
Sarkozyn kanssa tasoissa on muukalaisvastaisen kansallisen rintaman Marine Le Pen. Pari prosenttia paremmin pärjäsi puoluekentän toisella laidalla oleva kommunistien ehdokas Nathalie Arthaud.
Voiton vei maan entinen pää- ja ulkoministeri Dominique de Villepin, johon tunsi seksuaalista vetoa peräti 22 prosenttia. Politiikan puolella vetovoima onkin sitten paljon heikompi, vain kaksi prosenttia.
Seksi ei ole tietenkään Ranskan presidentinvaaleissa tärkein asia, vaan maan poliittinen ja taloudellinen suunta.
Pääehdokkaidenkin välillä on merkittäviä linjaeroja, mutta jos nämä erot eivät riitä, niin tarjolle voi tulla todella erilaisia ehdokkaita.
Uutistoimisto Reuters on keräillyt tietoja muutamista värikkäistä ehdokaskandidaateista, joista kaikki tuskin kuitenkaan pääsevät loppusuoralle asti. Siihen vaadittaisiin vähintään 500 poliittisen vaikuttajan tuki.
Halukkaiden joukossa on esimerkiksi klovni nimeltä Mimi, jolla ei ole mitään varsinaista vaaliohjelmaa, mutta kylläkin iskevä vaalilause:
”Pelle voitti edelliset vaalit, ja me saamme uuden tälläkin kertaa, joten miksi ette äänestäisi sen sijaan minua”, hän kysyy.
Rastafarien ehdokas puolestaan kannattaa täystyöttömyyttä teemalla ”vähemmän työtä, parempaa elämää”. Edellisvaaleissa Sarkozy esitti, että ranskalaisten pitää työskennellä enemmän ansaitakseen enemmän.
Viekoittelevalta kuulostaa mielihyväpuolueen ehdokkaan, strippari Cindy Leen lupaus, että hän lähettää ”nautinnon tuulen ympäri Ranskaa”. Eikö se olisi virkistävää kaiken pönötyspolitiikan jälkeen?
