Hauskuus hiipuu lentotivolista
Ilmeisesti valtaosa suomalaisista ällistyi tunnistaessaan torstain uutisissa vihreän kehitysministerin Heidi Hautalan. Monelle saattoi vasta silloin selvitä sekin, että hän vastaa nykyisin myös valtion omistajaohjauksesta.
Ministerin profiili ei missään asiassa ole viime aikoina taivaita hiponut, mutta nyt sattui kohdalle. Finnairin omistus on sitä lentämisen sarkaa, jota juuri vihreät mieluusti ovat kyntäneet.
On turha kytkeä Finnairin katastrofia erityisesti Hautalaan. Kun hän sanoi, että yhtiön enemmistöstä voidaan luopua kunhan ”suomalaisille varmistetaan suorat lentoyhteydet Eurooppaan”, muotoilu ei ollut ministerin itsensä.
Asia näet varmistui heti seuraavana aamuna, kun Hautalan esimies, kokoomuslainen pääministeri Jyrki Katainen kävi varmistamassa asiat aamutelevisiossa. Kirkas sanoma oli, ettei valtion omistuksella Finnairissa ole suurtakaan merkitystä.
Näin voidaan sanoa, koska yhtiöllä ei enää ole pilkkomiselle vaihtoehtoa. Ei ainakaan, jos halutaan välttää meidän omistajien rahojen käyttö. Se onkin näissä oloissa perusteltua, sillä maailman lentobisneksessä on käynnissä säälitön pudotuspeli.
On tehtävä varaus, että maailman taloustilanne kärjistyy romahdukseksi. Jos se vältetään, lentoliikenteenkin pelimerkit järjestellään uudelleen. Silloin pärjäävät ne, joilla riittää panoksia nokituksiin. Siihen joukkoon pienet syrjäiset lentoyhtiöt eivät kuulu.
Jossakin sinivalkoinen enkelikuoro jaksaa vielä veisata hymniä Aasiaan johtavasta taivaisesta valtatiestä, jota Finnair puskee. Se isoympyrä on täynnä riskejä. Joku voi tulla ja viedä Finnairin viimeisen namin. Jäljelle jää osuus Euroopan kenttiä koluavasta yhteisyrityksestä.
Suomalaiset elävät nousuhumalaa, johon kuuluu puoli-ilmainen ja sattumanvarainen lentely sinne tai tänne. Eipä aikaakaan, niin tämä paljastuu vääräksi kuvajaiseksi hyvinvoinnista.
Maailmaa ja bisnestä voi kyllä rakentaa tälle lentelylle, kuten joistakin halpayhtiöistä näemme, mutta tulee aika, jolloin osataan arvostaa perinteisten verkostoyhtiöitten toimia. Niitä, jotka turvaavat pääsyn halutusta paikasta toiseen myös tarkoin haluttuun paikkaan.
Suomen sisäinen lentoliikenne ei nykyisellään juuri poikkea tivolista. Ainoa ero on, että tässä tivolissa juoksevat maakuntien aikuiset miehet haltioissaan kuin päiväkotiryhmä. Se ei ennusta hyvää sille rationaaliselle käytökselle, jonka tulisi turvata maassa huoltovarmuus, esimerkiksi juuri suorat lentoyhteydet Eurooppaan.
Suomessa on tilanne, jossa ratkaisevan tärkeästä merenkulusta valtaosa on jo annettu ulkomaisiin käsiin. Meille jää velvollisuudeksi vain raivata jäihin reitti vierasmaalaisille aluksille, joille liikennöinti toistaiseksi on bisnestä.
Satamatoimetkin ovat laajasti vierasmaalaisten valtaamia.
Suomi on logistisessa taitekohdassa. Se on julma sauma, joka antaa meille erinomaisen oppitunnin kaikenlaisten illuusioiden välttämisestä.
