Kun Madonna päivän varasti

Oikeastaan voi ymmärtää heitäkin, joille tiistaista jäi mieleen yksi uutinen. Se, että italialais-amerikkalainen Madonna Louise Veronica Ciccone tulee Helsinkiin elokuussa, ja piletit pannaan myyntiin jo ensi viikolla.

Raskaista uutisista ei kuitenkaan ollut varsinaisesti pulaa. Tilastokeskus näet kertoi kokonaistuotannon kiihtyneen marraskuussa, mutta samaan aikaan paljastui, että kauppatase romahti 3,6 miljardia euroa pakkaselle.

Kauppatase on se melko ymmärrettävä käsite, joka kertoo karkeasti sen, että maahan tuotiin enemmän tavaraa kuin täältä vietiin. Moni käsittää, että tällainen meno ei voi jatkua. Todelliselta, reaaliselta arvoltaan vaje oli samanmoinen 1970-luvun puolivälissä, öljykriisin aikaan.

Suomalaisillekin alkavat jo miljardit käydä tutuiksi, siis nuo tuhannet miljoonat. Kun vuonna 2010 vielä elettiin ulkoisilta piirteiltään toisenlaisessa maailmassa, tase oli runsaat puoli miljardia ylijäämäinen. Sitä kannattaa, tai oikeastaan pitää, verrata niihin nykylukemiin, joilla esimerkiksi eurooppalaista rahoituskatastrofia luonnehditaan.

Madonnan kuvitteellisiin helmoihin pakeneminen jää monelle ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi, sillä maanosamme elää päivä päivältä vaikeammaksi sirpaloituvassa todellisuudessa. Luottamus on korkeimmillaan silloin, jos sanoo, ettei kukaan ole oikeassa.

Onhan meillä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD, kansanvaltaisten markkinatalousmaiden yhteistyöjärjestö, jonka päämaja sijaitsee Pariisissa. Sen kolmenkymmenen jäsenmaan tuottamaan tilastotietoon viitataan usein, kun halutaan vakuuttava silaus mielipiteille.

Tiistaina järjestö esitteli Suomen talouspolitiikkaa koskevan maakatsauksen Helsingissä. Se päättyy suosituksiin, joita on totuttu arvostelemaan siitä, että ne ovat vain kaikuja. Ne kertaavat monasti toistettuja keinoja maailman parantamiseksi.

Niin on taaskin – olipa menetelmä oikein tai väärin.

Sanotuksi tuli taas kerran se, että ”Suomen kasvun moottori” on saatava uudelleen käyntiin. Siihen tarvittava lisävirta saadaan käsitteestä tuottavuuden kasvu. Tuottavuutta mitataan tuotoksen ja panoksen suhteella. Vain tuosta pelkistetystä määritelmästä ollaan laajasti yhtä mieltä.

OECD:n sanotaan pyrkivän tekemään vain sellaista sisältötyötä, jolla on vaikuttavuutta jäsenmaiden hallituksiin. Jos suositukset nyt tuntuvat tutuilta, se johtuukin siitä, että ne ovat jo paikallisessa käytössämme perin juurin kuluneet.

Niinpä on selvää, että erityinen huoli kannetaan ikääntymisestä, ja on tehtävä ”merkittäviä eläkeuudistuksia”. Viitteitä tulevasta voi tietenkin saada seuraamalla ministereiden jälkiä.

Tiistaina ne johtivat Tukholmaan, missä Pohjoismaiden, Baltian ja Britannian pääministerit pohtivat pohjoista tulevaisuutta.

Paljon OECD:tä vaikuttavampi oli Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt, jonka hallitus vaati eläkeiäksi 75 vuotta.