Ylänurkka: Viattomien kokoontuminen

Eteläisestä Suomesta, hyytävässä lumipyryssäkin kuumeisena sykkivän metropolin tuntumasta, välitettiin uutisia mittavasta liikenneonnettomuudesta, ketjukolariksi kutsutusta.

Liikennetilastomme sai taas parisataa uhria, joita yhdistää yksi asia.

Kaikki olivat viattomia.

Surullisen tapauksen voisi maakunnista katsoen unohtaa jo silloin, kun kolariin osallistuneet vielä etsivät oma ajoneuvoaan uutisten mukaan kuka mistäkin.

Tuo suma kannattaa kuitenkin muistaa, sillä muotopuoliksi muuttuneet entiset ajoneuvot korvataan merkittävän laajasti vakuutuksista.

Niitä me täälläkin nyt makselemme. Kuka muukaan sen tekisi.

Tosijuntin maineen voi helpoimmin hankkia arvioimalla pääkaupunkiseudun asukkaiden asenteita autoiluun. Arkinen havainto siitä, että Helsinkiä lähestyttäessä, autoilun luonne muuttuu, on siis viisasta pitää omana tietonaan.

Itsekseen voi hykerrellä sillä, että tuolla seudulla kohtaavat ääripäät. Sietämättömät jonot ja toisaalta selittämätön kohellus. Koheltajia tosin riittää jokaiseen tasavallan kolkkaan, mutta heidän tiheytensä eräässä paikassa on suurempi kuin toisaalla.

On varmasti syytä ottaa osaa joidenkin tähän rusinaketjuun ajautuneiden menetyksiin, mutta aika moni olisi toisenlaisella käytöksellään välttänyt vahingon.

Ilmeisin syyllinen taas kerran on sään ja ilman säätäjä. Heti perään voidaan perinteen mukaan mollata tienpitäjää.

Menköön eduskuntakin samalla, onhan se säätänyt lain, jossa puhutaan jotain nopeuden sovittamisesta olosuhteisiin. Eihän semmoinen kiireeseen sovellu.

Jos kuitenkin lähdetään siitä, että ketjukolariin osallistuneet ajoivat huonossa säässä liian lujaa ja liian lähellä toisiaan, herää kysymys miksi niin tehdään? Eikä yksin Helsingissä.

Kyvyttömyys arvioida riskejä on perussyy. Kun siihen yhdistetään sairaalloinen usko tekniikan vahinkoja torjuvaan kykyyn, ollaan jo lähellä taudin kokonaiskuvaa.

Ei mitenkään voi vähätellä tekniikan kehittymisen siunauksia, mutta vaikka autossa olisi nykymalliin minkälaiset HUPSIS- ja KUPSIS-tekniikat tahansa, vastuu ajamiseen liittyvistä toimista säilyy kuljettajalla, valitettavasti.

Ajoneuvon tekniikalla ei milloinkaan voida korvata kuin pinnallisesti puutteita niissä toimissa, jotka syntyvät kuljettajan korvien välissä. Evoluutio on tuskastuttavan hidas prosessi.

Meidän tulisi myös pohtia sitä, mikä merkitys vakuutuksilla on autoilijoiden käytökseen.

Saattaisi näet helposti kuvitella, että ainakin kansalainen, joka itse ostaa oman autonsa ja maksaa sen käytön kansalainen nostaisi käyttäytymisensä uudelle tasolle varsinkin oloissa, joissa viimeisin ketjukolari koettiin.