Tuskaa vaalituloksesta

Presidentinvaalien tulos tuo tuskaa niin keskustalle kuin sosiaalidemokraateillekin. Ja saavat perussuomalaisetkin pohtia, onko jytky jo henkitoreissaan.

Äänestysinto lopahti keskustan vahvoilla alueilla. Sitä on selitelty tuiskuilla ja pakkasilla, mutta sää ei taida olla ainoa syy. Pohjoisen ja itäisen Suomen väellä ei kerta kaikkiaan ollut enää ehdokasta, jota äänestää. Eurooppa-myönteiset tarjokkaat eivät kelvanneet.

Keskustalaisissa on paljon arvokonservatiiveja, jotka eivät missään tapauksessa piirrä äänestyslappuun homoseksuaalin numeroa.

Sauli Niinistöä taas vierastetaan sekä idässä että pohjoisessa. Kokoomus nähdään siellä jopa pahempana vihollisena keskustalle kuin esimerkiksi sosiaalidemokraatit.

Puheenjohtaja Mari Kiviniemellä ja keskustan muulla johdolla riittää nyt pohdittavaa. Uudistunut ja rentoutunut Paavo Väyrynen onnistui presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella vetämään perussuomalaisiin karanneita keskustalaisia uurnille. Ja tätä miestä Kiviniemi vieroksui miltei loppuun saakka.

Keskusta on epäonnistunut täysin, kun se on lähtenyt tavoittelemaan Etelä-Suomen liberaaleja kaupunkilaisia riveihinsä. Eivät he sinne tule.

Samaan aikaan puolueen perinteiset äänestäjät ovat livenneet ruodusta. Osa jättää äänestämättä, osa äänestää perussuomalaisia. Ja juuri tämän porukan Väyrynen onnistui ensimmäisellä kierroksella kotiuttamaan. Hyvä kysymys on, pystyykö Kiviniemi heidät myös pitämään.

Tai pitääkö keskusta Kiviniemen. Puheenjohtajuus on katkolla ensi kesänä. Paavo Väyrynen on sanonut vetäytyvänsä yrittäjäksi, mutta saattaa hän vielä yrittää myös keskustan puheenjohtajaksi. Se olisi itse asiassa hyvin väyrysmäistä. Ainakin maanittelijoita varmasti riittää.

Sdp:n kannalta presidentinvaalit menivät surkeasti. Paavo Lipponen ei enää sytyttänyt äänestäjiä. Hänen suuri tekonsa oli se, että hän ylipäätään suostui asettumaan ehdolle.

Sosiaalidemokraatit ovat hävinneet Jutta Urpilaisen puheenjohtajakaudella kaikki vaalit. Kevään eduskuntavaalitkin olivat vain ”torjuntavoitto”, kuten Urpilainen tappiota nimitti.

Puolueen kannatus on pudonnut kuin kivi. Syksyllä prosentit lähentelivät jo 17:ää. Vasemmiston yhteiskannatuskin on hiipunut pohjalukemiin.

Sdp:n pitäisi keksiä itselleen tehtävä. Hyvinvointivaltio on rakennettu ja duunareiden asiat hoidettu säälliseen kuntoon. Paitsi että perinteisiä duunareita on yhä vähemmän.

Sosiaalidemokraattien kannattajakunta on ikääntynyttä väkeä. Juuri nuoria puolueen pitäisi nyt saada riveihinsä.

Perussuomalaisetkin näyttävät oirehtivan kevään jytkyn jälkeen. Puheenjohtaja Soinin entinen avustaja, kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala on arvostellut häntä itsevaltaisista otteista.

Soini on puolueensa kasvot, mutta tulevaisuus riippuu siitä, malttaako hän päästää ketään muuta rinnalleen.