Niinistön vastattava huutoonsa
Sauli Niinistön kuuden vuoden juoksu tasavallan korkeimpaan virkaan päättyi ylivoimaiseen voittoon.
Vaikka vihreiden Pekka Haaviston ihmisläheisyys ja asenteita ravisteleva suvaitsevaisuus sai voimakasta liikehdintää aikaan, äänestäjät luottivat sittenkin enemmän talouspoliittisesti suuntautuneeseen Niinistöön. Suomalaiset ovat kantapään kautta oppineet, että kansallinen hyvinvointi ja globaalitalouden ymmärrys kulkevat käsi kädessä.
Niinistön vaaleissa saama mandaatti on sen verran tukeva, että juuri tähän talouspoliittiseen huutoon hänen on presidenttinä vastattava.
Niinistön keräämä luottamus perustuu pitkälle siihen, ettei hän enää eduskunnan puhemiehenä suostunut laulamaan kokoomuksen lauluja, kun euroalueen velkakriisi painoi päälle ja valtiovarainministerinä oli hänen puoluetoverinsa Jyrki Katainen.
Talouspolitiikka ei kuulu presidentin rooteliin, mutta kummallista olisi, jos Niinistö panisi kynttilänsä vakan alle – etenkin kun kansainvälisissä pöydissä raha- ja valuuttapolitiikan merkitys vallan välineinä koko ajan kasvavat.Ehkä Niinistön valinta ei poliittisia mannerlaattoja vielä liikauta, mutta historiaa näissä vaaleissa silti tehtiin.
Vasemmisto tipahti vaalien loppupeleistä ja sdp:n 30 vuotta kestänyt presidenttiputki katkesi. Kokoomus on nyt juhlinut kaksissa vaaleissa peräkkäin. Ensin puolue nousi ensimmäistä kertaa suurimmaksi puolueeksi ja nyt sen ehdokas voitti presidentinvaalit yli 50 vuoden tauon jälkeen.
Puoluesidonnaiset muutokset tosin hieman kalpenevat vaaleissa syntyneiden uusien jakolinjojen rinnalla.
Presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella äänestäjät sekoittivat politiikan peruskuviot jo toisen kerran vajaan vuoden sisällä, joten ihan tyhjästä Haavisto-ilmiö ei syntynyt.
Viime keväänä perussuomalaiset nousi häpeilemättömällä populismilla maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Presidentinvaaleissa viisari heilahti toiseen suuntaan. Kansalaisten valtaenemmistö hylkäsi Timo Soinin arvomaailman, kun viiden prosentin kannatuksella vaalikentille lähtenyt vihreiden ehdokas nousi Niinistön haastajaksi.
Kun toiselle kierrokselle nousivat talouspoliittista realismia korostava Niinistö ja kansainvälistä rauhantyötä sekä ennen kaikkea suvaitsevaisuutta edustava Haavisto, vaalitaisteluun syntyi aivan uudenlaista jännitettä.
Haavisto-huumassa puhuttiin jo suvaitsevaisuusvaaleista. Mitään Haavisto-ilmiötä ei kuitenkaan olisi syntynyt, jos ehdokas olisi asiakysymyksissä pärjännyt nähtyä heikommin ja jos hänen ihmisläheinen tyylinsä ei olisi puhutellut ihmisiä. Ja vielä vähemmän voidaan väittää, että Niinistön voitto olisi suvaitsevaisuuden tappio.
Joka tapauksessa puoluejohtajilla on vaaliasetelmassa vielä sulattelemista. Vaikka asenteita ravisteleva suvaitsevaisuuden nousu ei mitään merkittäviä poliittisia muutoksia saisi aikaan, suomalaiseen mielipideilmastoon Pekka Haaviston nousujohteinen kampanja jätti myönteisen ja toivottavasti pysyvän jäljen.
Tapasin edellisen kirjoittelijan kaltaisen miehen ollessani töissä Africassa. Kaikki hänen itsensä kertoma oli selvää ja oikeutettua, mutta toisten kertoma ei. Sellainen asennevamma johti siellä siihen, että hänet lähetettiin "maitojunalla" takaisin Suomeen, kaikkea onnea hänelle ja lepää vain rauhassa.
Ilmoita asiaton kommentti