Ylänurkka: Tulevaisuus voitti menneisyyden
Tulevaisuus otti voiton menneisyydestä näissä presidentinvaaleissa. Puolueuskollisuus ja vanhakantainen poliittisuus kärsivät selvän tappion.
Suomalainen politiikka on siirtymässä uuteen aikaan. Se saattaa olla vaalien tärkein tulos – väheksymättä lainkaan presidentin henkilöä.
Äänestäjät eivät ole enää ohjailtavissa samalla tavalla kuin ennen. He seuraavat mieltymyksiään, osoittavat tunteitaan eivätkä ujostele oman suosikkinsa paljastamista.
Tupailtojen ja työväentalojen politiikka on jäänyt lopullisesti historiaan.
Aikakauden vaihtuminen näkyy erityisen selvästi vanhan mahtipuolueen sdp:n tilanteessa.
Siitä on äkkiä tullut menneisyyden puolue, joka käytti presidentinvaaleissa viimeisen aikalisänsä vanhan konkarin peluuttamiseen.
Eikä näköpiirissä edes ole tulevaisuuden demaripoliitikkoa, joka pystyisi herättämään sellaista innostusta kuin Pekka Haavisto ja Sauli Niinistö ovat viime viikkoina herättäneet.
Ei innostavia poliitikkoja – ei äänestäjiä. Hyväkin sanoma kaikuu silloin tyhjille seinille.
Sdp on vähän samanlaisessa tilanteessa kuin kirkko: harveneva joukko uskollisia keskustelee keskenään opillisista kysymyksistä. Ja ulkopuolella maailma menee menojaan.
Haaviston nousu presidentinvaalien finaalikierrokselle tulkittiin yleisesti ”suvaitsevaiston” vastaiskuksi ahdasmielisyydelle, jota eduskuntavaaleissa juhlineen perussuomalaisuuden väitettiin edustavan.
Todellisuudessa nuo jytkyvaalit olivat ensimmäiset uuden aikakauden vaalit. Jo niissä näkyi sama uusien ilmiöiden murtautuminen esiin, joka sai nyt jatkoa presidentinvaaleissa.
Jo eduskuntavaaleissa äänestäjät karkasivat joukolla vanhoista talutushihnoista. Sillä kertaa muutoksenhalu kanavoitui perussuomalaisten suurvoitoksi.
Kaikki perussuomalaisia äänestäneet eivät suinkaan olleet ahdasmielisiä rasisteja, jollaisiksi heidät on leimattu.
Presidentinvaaleissa tuo entistä taipuisampi poliittinen kansalaisuus pudotti vanhat vasemmistopuolueet marginaaliin, synnytti Haavisto-ilmiön ja oli myös nostamassa Niinistöä presidentiksi.
Kaikki kunnia Niinistön puolesta urakoineille vaalityöntekijöille, mutta melkoisia toheloita olisi tarvittu turmelemaan Niinistön kaltaisen kultakimpaleen mahdollisuudet.
Niinistö on ollut suosionmittausten ykkönen kuuden vuoden ajan. Suomalaiset pitävät sellaisesta poliitikosta, joka näyttää lähinnä kiusaantuvan omasta suuresta kansansuosiostaan.
Yleisöön on vedonnut myös se, että politikoidessaankin Niinistö vaikuttaa epäpoliittiselta, itselliseltä ja puolueista riippumattomalta mieheltä: kokoomus on tarvinnut Niinistöä enemmän kuin Niinistö kokoomusta.
Niinistöllä on hyvät mahdollisuudet nousta koko kansan presidentiksi.
"Tekisi mieleni kärjistää, että impivaaralaisuus voitti globalismin. Supisuomalainen juristi voitti reppureissaajan. "Maailmallelähtö" pelottaa vieläkin, se näkyy kannatusluvuissa: Helsinki ja Tampere uskalsivat, näkivät, että pallomme on yhteinen, maaseutu epäröi."
Tuo on nyt aika syrjivää maaseutua kohtaan. Ei matkustelu oikeasti vielä tee presidenttiä. Ei riitä että on cool ja muotia, pitäisi olla osaamista.
Suomesta on aina osattu lähteä maailmalle, me viisikymppiset emme ole kuitenkaan varsinaisesti keksineet ajatusta matkailusta.
Maailmassa on muitakin globaaleja toimijoita kuin matkaileva nuoriso. Ja tätä nykyisen kaltaista globalisaatiota, elämistä halpatyövoiman kustannuksella ei pidä hyväksyä. Tehkää kestäviä valintoja, jättäkää ne ipodit ostamatta... Tai, vaihtoehtona voisi tietysti olla kehittää teknologioita siten, että nykyisen kaltainen eläminen olisi mahdollista muillekin kuin meille länsimaalaisille.
Ilmoita asiaton kommentti