Suomen asianajaja maailmalla

Vuonna 2007 Suomen silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies sanoi puheessaan Yhdysvaltain pääkaupungissa Washingtonissa, että Suomen kolme pääasiallista turvallisuuspoliittista haastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

Puhe tuskin yllätti kuulijoita, amerikkalaisia turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita, mutta Suomessa se herätti suurta kohua. Täällä kun ei ole vanhasta muistista ollut tapana sanoa tämänsisältöisiä arvioita ääneen, vaikka ne kuinka vastaisivat tosiasioita.

Tänään valittava Suomen uusi presidenttikään ei voi väistää tätä kysymystä, kun hän ryhtyy maaliskuun alussa hoitamaan päätehtäväänsä, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, yhdessä hallituksen kanssa, kuten perustuslaki hänen toimivaltansa määrittelee.

Venäjä on varmasti yksi uudenkin presidentin päähaasteista mutta ei kuitenkaan ainoa. Venäjän lisäksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on jo etukäteen tiedossa monia muitakin isoja ja vähän pienempiäkin kysymyksiä, jotka ennemmin tai myöhemmin päätyvät presidentin työpöydälle.

Venäjän ohella vaalitaistelussakin on nostettu esille esimerkiksi sellaisia aiheita kuin Suomen suhteet kahteen muuhun johtavaan suurvaltaan, Yhdysvaltoihin ja Kiinaan, kriisinhallinta, ihmisoikeudet, ilmastonmuutos ja taloudellinen yhteistyö.

Niissä kaikissa riittää myös presidentille yllin kyllin työsarkaa varsinkin silloin, kun on kyse yleismaailmallisista asioista. Euroopan unionin kautta kulkevat kysymyksethän kuuluvat hallituksen eivätkä presidentin reviiriin.

Hyvät suhteet suurvaltoihin ovat Suomen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Uuden presidentin työn tekee erityisen haastavaksi se, että kaikissa kolmessa maassa saattaa olla vuoden sisällä uusi johtaja.

Venäjällä ja Kiinassa johtaja vaihtuu käytännössä varmasti, mutta Yhdysvalloissa mahdollinen muutos ratkeaa vasta marraskuun alun presidentinvaaleissa.

Olivatpa näiden maiden johtajat keitä tahansa, Suomen presidentin pitää pystyä luomaan heihin toimivat yhteydet. Suomella ei ole kuitenkaan syytä pokkuroida suurtenkaan edessä vaan pitää kiinni omista arvoistaan.

Nöyristelyllä tai silmien sulkemisella toisten puutteilta ei hyviä suhteita pidä ostaa, olipa vastapuoli iso tai pieni, lähellä tai kaukana. Toisten vioilla ei silti kannata elämöidä vaan mieluummin tarjota hyviä palveluksia niiden korjaamiseksi.

Suurvaltojen ohella uuden presidentin pitää hoitaa suhteita myös pienempiin toimijoihin ja varsinkin niihin, joiden rooli kansainvälisissä suhteissa on noususuunnassa. Lisäksi hänen on varauduttava toistuviin yllätyksiin.

Presidentin aika ja voimat eivät kuitenkaan riitä koko maailman jatkuvaan syleilyyn, vaan hänen pitää asettaa tehtävänsä tärkeysjärjestykseen yhdistelemällä harkitusti idealismia ja realismia.

Koska hän on suomalaisten presidentti, hänen on ajettava ensisijaisesti Suomen etua ja valittava päätehtävänsä sillä perusteella. Sitä kansalaiset häneltä eniten odottavat.