Ylänurkka: Suurtyöttömyyden tarina päättyy

Sukupolveni (s. 1959) keskeinen yhteinen kokemus on työttömyys. Se on ollut tulevaisuuden uhka ja suurin yhteiskunnallinen ongelma.

Kun 1975 Suomen työttömyys nousi yli 60 000:n, tasavallan presidentti Urho Kekkonen runnoi maahan Martti Miettusen (kesk) vetämän hätätilahallituksen. Ongelma nousi esiin, mutta ongelman ratkaisu näyttää olevan vasta nyt käsissämme. Viime vuonna työttömiä työnhakijoita oli vielä keskimäärin 243 900.

Työ- ja elinkeinoministeriö kertoi keskiviikkona hätkähdyttävän uutisen. Suomessa tarvitaan 2020 jopa 150 000 uutta työntekijää.

Suomessa eläköityy vuosittain 80 000 ihmistä. Vaikka kaikki työttömät saataisiin töihin, meillä on kahdeksan vuoden päästä kova pula työvoimasta.

Hämmentävä uutinen, sillä samaan aikaan uutisoimme eurooppalaisista taloushuolista, hyytyvästä talouskasvusta, lomautuksista ja yt-neuvotteluista. Olemme tottuneet, että tällaisia uutisia seuraa rajusti kasvava työttömyys.

Työttömyys väheni koko viime vuoden. Toki loppua kohden tilanteen paraneminen hidastui, mutta silti vuoden 2011 lopussa Suomessa oli 14 000 työllistä enemmän kuin vuotta aiemmin. Jopa paljon puhuttu nuorisotyöttömyys väheni.

Tälle vuosikymmenelle ennustettu hidas talouskasvu on ongelma, mutta siitä ei seuraa enää massatyöttömyyttä. Sukupolveni näkee ensimmäisen kerran ajan, jolloin murheenamme on samaan aikaan hidas talouskasvu ja työvoimapula. Vieläpä niin, että työvoimapula on yksi syy hitaaseen kasvuun.

Työvoimapula on totta. Yrittäjät elävät jo uuden ongelman kanssa. Viikolla tapaamani tamperelaiset autokaupan yrittäjät sekä rakennusyrittäjä kertovat, että työvoimapula on jo arkea.

Selvittelen pohjoisen kaivoshankkeita. Kaivosten rakentamiseen ja niiden pyörittämiseen tarvitaan tuhansia työntekijöitä. Heitä ei Lapista löydy. Löytyykö edes Suomesta? Työvoimapula voi olla investointien este.

Tulevaisuus on jo täällä. Puolet pääkaupunkiseudun rakennusmiehistä on ulkomaalaisia – pääasiassa Virosta. Tampereellakin jo neljäsosa rakennusten työntekijöistä on ulkomaalaisia.

Ei ole yhtä ratkaisua. Työpaikat ja työttömät eivät kohtaa. Esteenä on maantiede ja väärä tai riittämätön koulutus. Ihmiset eivät liiku tarpeeksi työn perässä. Koulutus ei ole pysynyt muuttuneitten työmarkkinoitten perässä.

Suomen 3,4 miljoonasta työikäisestä kolmannes ei ole töissä. Jotta uudet työpaikat voitaisiin täyttää, työllisyysasteen pitäisi nousta 68:sta 75 prosenttiin. Tarvitsemme kipeästi maahanmuuttajia tekemään Suomeen töitä.

Aikakausi muuttuu. Politiikan ja päättäjien on nähtävä tulevaisuus uudella tavalla. Vänkääminen eläkeiästä ei ole ratkaisu.

Työttömyyden suuri tarina päättyy. Mistä löydämme viisauden ymmärtää uutta tarinaa?