Kohti hallittua velkajärjestelyä

Historiassa kaikki tiet veivät aikoinaan Roomaan – nyt ne näyttävät vievän Berliiniin.

Suomen pääministeri Jyrki Katainen vieraili tiistaina Berliinissä, missä hän tapasi sekä liittokansleri Angela Merkelin että valtiovarainministeri Wolfgang Schäublen. Viime viikolla Schäublen puheilla piipahti valtiovarainministeri Jutta Urpilainen.

Berliini on nyt se paikka, jossa päätetään pitkälle jollei koko tunnetun maailman niin ainakin Euroopan kohtalosta. Sinne ovat yhteydessä suomalaisten ohella monet muutkin Euroopan johtavat poliitikot.

Maanosan suurin talousmahti – ja suurin maksumies – Saksa on avainasemassa, kun päätetään, miten Eurooppa nostaa itsensä ylös yhä hälyttävämmäksi käyneestä velkakriisistä.

Uusia päätöksiä on nyt pakko tehdä. Akuutein ongelma koskee koko kriisikierteen aloittanutta Kreikkaa, jonka pelastumiseen tähän asti käytetyillä keinoilla ei juuri kukaan asiantuntija enää usko.

Poliittiset johtajat ovat yrittäneet uskotella, että Kreikka selviytyy valtavasta velkataakastaan ulkopuolisella rahoitusavulla, säästämällä ja siistimällä muutenkin toimintatapojaan. Pitkällä aikavälillä uudet kriisit on tarkoitus estää euroalueen entistä tiiviimmällä talouspoliittisella yhteistyöllä.

Samaan aikaan markkinoilla on laskettu todennäköisyyksiä, miten varmasti Kreikka ajautuu maksukyvyttömäksi ja sitä kautta velkasaneeraukseen. Joku puhuu 50 prosentin todennäköisyydestä, toinen päätyy jopa 98 prosenttiin.

Niin tai näin, muut keinot näyttävät yhä epätoivoisemmalta taistelulta väistämätöntä vastaan. Mitä kauemmin se kiistetään, sitä raskaampia ovat seuraukset kriisin osapuolille.

Nykylinjaa virallisesti puoltava Merkel oli oikeassa siinä, kun hän varoitti radiohaastattelussa Kreikan ajautumisesta hallitsemattomaan maksuhäiriöön, joka voisi heijastua muihin euromaihin. Erityisen kohtalokasta olisi, jos epäluottamus vyöryisi tsunamin tavoin Italian ja Espanjan yli.

Avainsana on hallitsematon – sen vastakohta on yhdessä velkojien kanssa suunniteltu velkojen hallittu uudelleenjärjestely, joka keventää tuntuvasti Kreikan velkataakkaa ja helpottaa sen nousua jaloilleen.

Tällainen ratkaisu tietäisi tappioita Kreikan velkojille. Niitä ovat muiden muassa muut euromaat, Suomi niiden joukossa, saksalaiset ja ranskalaiset liikepankit ja Euroopan keskuspankki, joka on käyttänyt ainakin 135 miljardia euroa ostaakseen kriisimaiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta.

Joillekin velkojille menetykset voivat olla kohtalokkaita, toiset voivat päästä pälkähästä tuen avulla, ja parhaat eli varovaisimmat voivat selviytyä kuta kuinkin ehjin nahoin. Kaikkiin vaihtoehtoihin pitää varautua.

Euroopalla on vain huonoja vaihtoehtoja, joista on valittava vähiten huono. Velkakriisin torjuminen nykymenetelmin edellyttää yhä suurempia panoksia ilman varmuutta lopullisesta voittajasta. Sitä menoa maksumiesten kantti ei kestä loputtomiin.