Laajakaista tarvitsee sisältöjä
Hallitusohjelmassa kuvataan laajasti ”Laajakaista kaikille 2015” -hanketta. Suomesta halutaan johtava laajakaistamaa, jossa kaikilla on käytössä nopea ja edullinen yhteys.
Laajakaistaverkko koko maahan on hyvä tavoite. Myönteistä on myös halu edistää nopeitten langattomien verkkojen leviämistä. Maahan kaivettava valokaapeli ei ole teknisesti saatikka taloudellisesti järkevä ratkaisu joka niemen ja notkoon. Todennäköisesti 2020-luvulla tietoliikenteen valtaväylät ovat langattomia.
Hallitusohjelmassa luvataan kaikki julkinen tieto täysin vapaaseen käyttöön. Tässä kannattaa ottaa esimerkki Yhdysvalloista. Kauniisti puhutaan myös hallinnon ja kansalaisten välisestä vuorovaikutuksesta sekä tietotekniikan että sosiaalisen median avulla.
Ohjelmasta puuttuu vain kuvaus toteutuksesta. Laajakaistahankkeessa on täysin määrittelemättä valtion, kuntien, teleoperaattorien ja muiden toimijoiden roolit. Markkinoitten voimin laajakaista ei kaikkialle leviä.
Määrittelemättä on myös kaistoilla liikkuva sisältö. Vain viranomaistiedot mainitaan. Ehkä sisältöihin palataan hallituksen lupaamassa sähköisen median viestintäpoliittisessa ohjelmassa.
Kotimaisen laajakaistasisällön tuottajille hallitusohjelma on isku vasten kasvoja – Yleisradiota lukuunottamatta. Ylen rahoitus luvataan turvata. Lehtiä kustantavat mediayhtiöt tuottavat nyt valtaosan verkon laatusisällöstä ja -palveluista. Hallituksen suunnittelema yhdeksän prosentin arvonlisävero on uhka näille sisällöille.
Uudella verolla uskotaan kerättävän lehdiltä 85 miljoonaa. Jos vero ei siirry hintoihin, toiminnan leikkaukset uhkaavat matalatuottoista verkkotoimintaa.
Tällä hetkellä Suomen laajakaistasta käytetään noin 20 prosenttia liikkuvan kuvan youtube-materiaalin välittämiseen. Paljonhan siellä on hauskaa, mutta vähän ihmisten elämän kannalta välttämätöntä sisältöä. Muutenkin verkon sisällöistä suuri osa on täyttä roskaa.
Miten hallitus on ajatellut varmistaa suomenkielisen laatusisällön ja palvelut verkossa? Ilmeisesti turvaamalla Yleisradion rahoituksen ja iskemällä lehdille ”haittaveron”?
Nollaverokantaa on vaikea puolustaa ankarasta julkisesta alijäämästä kärsivässä Suomessa. Silti lehtien uusi verorasitus tulee äärettömän hankalaan hetkeen.
Nyt pitäisi panostaa voimakkaasti kotimaisiin verkkosisältöihin ja palveluihin. Tähän saakka se on tehty lähes täysin printtimedian tuloilla. Miten jo valmiiksi tiukassa taloudessa elävät pienet ja keskisuuret lehdet pystyvät investoimaan uusiin verkkosisältöihin?
Ilmeisesti päättäjämme haluavat laajakaistayhteiskunnan, jonka sisällön tuottavat Yle, julkinen tieto, kansalaiskeskustelut ja ylikansallinen roska.
Päättäjät unohtivat, että jos lehdet olisivat saaneet rauhassa luoda uusia verkkotuotteita, uudet kaupalliset innovaatiot olisivat automaattisesti kasvattaneet verotuloja. Verkko nimittäin on jo arvonlisäveron piirissä.
Lyhennelmä: "Olen vanha kääpä, pelkään tätä uutta maailmaa, internet syö mun liiketoiminnan, antakaa rahaa."
Ilmoita asiaton kommentti