Rupusarjan oikeusvaltio
- Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin pitäisi keksiä, miten oikeusjuttujen käsittelyyn saataisiin lisää vauhtia.
Elämme oikeusvaltiossa, mutta oikeusturvamme ei kuitenkaan ole mallikelpoisella tolalla. Suurin ongelma on oikeudenkäyntien venyminen kohtuuttoman pitkiksi.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tilastot kertovat ikävää kieltä. Viime vuoden loppuun mennessä Suomi on saanut ihmisoikeustuomioistuimelta kaikkiaan 59 langettavaa tuomiota oikeudenkäyntien viivästymisestä.
Väkimäärältään melkein samankokoinen Norja on saanut vain kaksi langettavaa tuomiota. Ruotsille tuomioita on kertynyt kaksitoista ja Tanskalle kahdeksan.
Pohjoismaiden joukossa Suomi on siis rupusarjalainen, joka ei edes osoita merkkejä tapojensa parantamisesta. Vuosina 2010–11 viivästymistuomioita tuli yksitoista. Samana aikana Ruotsi sai yhden tuomion, Norja ja Tanska eivät yhtään.
Kun Euroopasta osoitetaan sormella, pakko Suomenkin on tunnustaa ongelmansa.
Tuomioistuinten hitaus ei ole vain oikeusturvaongelma, vaan siitä koituu myös kustannuksia. Siinäkö syy hallituksen kiinnostuksen heräämiseen?
Hallituksen teettämässä oikeusturvaohjelmassa todetaan oireellisesti, että julkisen talouden vaikeat näkymät pakottavat arvioimaan, miten kansalaisten luottamusta nauttivaa oikeusturvaa voidaan tuottaa vähemmin resurssein.
Hallituksen lähtökohta on siis aivan toinen kuin Lakimiesliiton, jonka mielestä tuomioistuinlaitos kärsii nimenomaan alirahoituksesta ja alimiehityksestä. Lisää rahaa ja lisää henkilökuntaa, niin tuomiot tulevat ajallaan.
On helppo ennustaa, että näinä kulujen karsimisen aikoina lisärahaa ei helposti järjesty, vaikka perustelut olisivatkin hyvät. Mikä siis neuvoksi, jotta päästäisiin eroon jopa vuosia kestävästä oikeuden päätösten odottelusta?
Kokenut varatuomari Matti Norri esittää tuoreessa Kanava-lehdessä omia lääkkeitään, joita ei voi moittia ainakaan rohkeuden puutteesta.
Norrin mielestä Suomessa toteutetut oikeudenkäynnin uudistukset ovat epäonnistuneet täysin. Poliisitutkinta ja syyteharkinta kestävät entistä kauemmin ja kaikkien oikeusasteiden käsittelyajat ovat venähtäneet osin moninkertaisiksi sitten 1990-luvun alun.
Norri ehdottaa ennakkoluulottomasti paluuta lähtöruutuun, 1980-luvulle. Tuomareille palkkaa ratkaistujen juttujen mukaan. Asiakkaille oikeus valita itse tuomarinsa – ja sehän suosisi nopeiksi tunnettuja tuomareita.
Ei ole yllättävää, ettei oikeusministeri Anna-Maja Henriksson innostu Norrin ehdotuksista. Nehän haiskahtavat vanhanaikaisen epätasa-arvoisilta. Mutta eikö niitä voisi edes kokeilla?
Jotenkin Suomen on noustava oikeusturvan rupusarjasta.
Kiitos korjauksesta. Kai Korte oli oikein. Valitan kömmähdystä.
Ilmoita asiaton kommentti