Eläkerintamalla käsijarru päällä
Hallitukset tulevat ja menevät, mutta ongelmat pysyvät. Yritystä kyllä on, usein kovastikin, mutta kerta toisensa jälkeen yhteiskunnan ytimiin menevät rakenteelliset uudistukset osoittautuvat poliittisesti ylipääsemättömiksi.
Kuntauudistus on tästä vain yksi esimerkki. Viimeksi lääkekorvausuudistus kutistui pelkäksi korvausprosenttien rukkaamiseksi. Yhtä tyhjän kanssa ovat olleet myös yritykset saada aikaan sosiaaliturvan kokonaisuudistus.
Suuri veroremontti ja työrauhalainsäädännön uudistus jäivät myös tekemättä, vaikka kumpaakin valmisteltiin pitkään ja hartaasti.
Eikä työ eläketyöryhmässäkään näytä kovin pitkin askelin etenevän.
Lupaavaa säpinää syntyi, kun SAK:n hallitus oli antanut puheenjohtajalleen Lauri Lylylle valtuudet neuvotella vanhuuseläkkeen ikärajan nostosta. Valtuudet vesittyivät, kun osa sak:laista liittojohtajista ja muut työntekijäpuolen keskusjärjestöt, STTK ja Akava, vetivät käsijarrun päälle.
Lylyn käteen jäi lopulta vain lupa valmistella SAK:n näkemyksiä myötäilevää, eläkeikää koskevaa mallia osana suurempaa kokonaisuutta. Parempi sekin kuin ei mitään. Jukka Rantalan eläkeryhmässä on näet mietitty ratkaisua, jossa eläkeiän alaraja sidottaisiin eläkkeellesiirtymisiän tulevaan kehitykseen. (HS 18.2.)
Rantalan ryhmän työstämällä mallilla olisi käyttöä, jos työntekijäpuolen ajamat ”pehmeät keinot” eivät nosta eläköitymisikää riittävästi. Kyse ei olisi mekaanisesta eläkeiän nostosta vaan varasuunnitelmasta, joka laukeaa jos kasvu- ja työllisyysrintamalla pahimmat uhkakuvat toteutuvat.
Kaiken järjen mukaan sen pitäisi kelvata sekä ay-liikkeelle että sdp:lle varsinkin, jos se hillitsee työnantajien eläkemaksujen korotusvaatimuksia ja ylenpalttista intoa nostaa myös osa-aikaeläkkeen ja eläkeputken ikärajoja.
Rukalla on saatu monta uutta lumipeitettä sen jälkeen kun Matti Vanhasella hiihtoretkellä keväällä 2009 välähti, että eläkeikää on nostettava. Ja nykyisetkin lumet sulavat ennen kuin eläketyöryhmä on päässyt maaliinsa.
Eläkepaketissa on monta liikkuvaa osaa – ikärajat, eläkkeiden tasot, rahoitus, varhais-, työkyvyttömyys- ja leskeneläkkeet – jotka on sovitettava yhteen. Aikataulut venyvät ja takarajat paukkuvat, kun työmarkkinajärjestöt vetävät uudistusta eri suuntiin.
Hallituksen piti saada pohjaesityksiä kevään kehysriiheen, mutta nyt Rantala sanoo, ettei pakettia ehditä siihen mennessä koota. (KL 20.2.)
EK:n Lasse Laatunen puolestaan epäilee Verkkouutisissa (22.2.), pääsevätkö järjestöt ylipäätään sopimukseen eläkekysymyksistä. Pakka on näköjään täysin sekaisin, sillä samaan hengenvetoon hän tokaisee, ettei sdp:n eläkekanta sido järjestöjä.
Teoriassa näin tietysti on, mutta demarivetoiselta ay-liikkeeltä on tässä asiassa turha odottaa irtiottoa puolueesta. Yhtä turha on odottaa, että sdp perääntyisi omista kannoistaan.
Mitä tästä umpikujasta voi päätellä? Ainakaan se ei ole kunniaksi kolmikannalle eikä eduskunnalle, joka on luovuttanut valtaansa etujärjestöille.
(Tuntematon) 24.2.2012 23.40
Nykymuodossaan leskeneläke on vanhanaikainen ja
syrjivä. Laki säädettiin naisleskille vuonna 1968,
miehille vuonna 1990.Kelan tiedotteessa leskeneläke
löytyy kohdasta perhe-eläkkeet.Leskeneläkkeestä
on syytä luopua ja tilalle saada "yksin elävän
lisä"joka koskee kaikkia yksin eläviä, jotka ovat
sairaus- tai vanhuuseläkkeellä.
Olisi syytä tutkia avioliittoja joissa vihityt
avioparit asuvat erillään uusien kumppaneiden kanssa, mutta eroa ei laillisteta, sillä aikanaan
toinen saa sitä leskeneläkettä.
Vuodesta vuoteen tämä epäkohta säilyy ja herää
kysymys, miksi?
Ilmoita asiaton kommentti