Tämä kaveri oli syytäkin jättää

Samanhenkisten joukossa kaveria ei hevin jätetä. Arabimaailman yhtenäisyyden nimiin vannova alueellinen yhteistyöjärjestö Arabiliitto tulkitsi kuitenkin oikein ajan merkit ja erotti omia kansalaisiaan vainoavan Syyrian jäsenyydestään.

Syyriassa on käyty jo reilusti yli puoli vuotta veristä kamppailua vallasta. Vastakkain ovat maata yksinvaltaisesti hallitseva presidentti Bashar al-Assad ja demokratiaa sekä kansalaisvapauksia vaativa oppositioliike.

Al-Assad ja hänen tukijansa eivät ole kaihtaneet mitään keinoja, kun he pyrkivät pelastamaan oman asemansa. Hallituksen vastaisia mielenosoittajia on kohdeltu äärimmäisen kovin ottein, jotka ovat johtaneet YK:n arvion mukaan 3 500 ihmisen kuolemaan.

Al-Assadin hallinnon kätyrit ovat käyneet myös niiden ulkomaiden kimppuun, jotka ovat arvostelleet Syyrian toimia. Monien maiden, muiden muassa Saudi-Arabian, Ranskan ja Turkin, lähetystöjä vastaan on hyökkäilty, vaikka niiden pitäisi nauttia diplomaattista koskemattomuutta.

Länsimaat ovat jo pitkään vaatineet Syyrian johtoa luopumaan väkivaltaisesta sortopolitiikasta, mutta niiden pakotteet eivät ole saaneet al-Assadin hallintoa taipumaan.

Syyrian johto on voinut tähän asti tukeutua muiden arabimaiden pidättyvyyteen ja Venäjän ja Kiinan tukeen. Ilman näiden kahden suurvallan myötävaikutusta YK:n turvallisuusneuvostossa maailmanlaajuisia pakotteita Syyriaa vastaan ei saada aikaan.

Käänne Arabiliiton politiikassa Syyriaa kohtaan on merkittävä. Sen jäsenmaat ovat olleet yleensä haluttomia puuttumaan toistensa sisäisiin asioihin, koska ne ovat pelänneet joutuvansa jossain vaiheessa itse silmätikuksi.

Demokratiavaatimusten yltyminen arabimaailmassa on kuitenkin pakottanut Arabiliiton tarkistamaan passiivista kantaansa.

Ennen Syyriaa sen koki Libya, joka erotettiin aiemmin tänä vuonna liitosta vastalauseeksi maan silloisen diktaattorin Muammar Gaddafin rajuille toimille oppositiota vastaan.

Syyrian johtoa kylmää nyt erityisesti tietoisuus, että kun Arabiliitto erotti Libyan, päätös avasi YK:ssa tien ulkomaiden Nato-johtoiselle sotilaalliselle puuttumiselle Libyan valtataisteluun. Lopputulos oli Gaddafin kukistuminen ja kuolema sekä opposition nousu valtaan.

Syyrian tapauksessa ulkoista väliintuloa ei ole näköpiirissä. Siihen ei ole juuri kellään halua, eikä sille ei ole luvassa riittävästi tukea YK:n turvaneuvostossa.

Esimerkiksi Venäjä kiirehti oitis tuomitsemaan Syyrian erottamisen Arabiliitosta, mikä kertoo paljon Kremlin arvojärjestyksestä. Kunhan Syyria pysyy samassa ruodussa Venäjän kanssa, ei ole niin väliä, miten se kansalaisiaan kohtelee.

Tavalla tai toisella Syyrian johto on kuitenkin saatava luopumaan sortopolitiikastaan. Ne maat, joille moraali ja eettiset arvot ovat tärkeitä muutenkin kuin juhlapuheissa, eivät voi vain seurata katseella, miten vapautta ja kansanvaltaa vaativa kansanliike poljetaan säälittä maahan ja jopa sen allekin.