Lue Aamulehden joulukuussa julkaisema haastattelu: Joko vanhenevalle nobelistille riittää?

Haastattelu on julkaistu Aamulehden kulttuurisivuilla 19.12.2011.

Vuoden 1996 nobelisti, runoilija Wislawa Szymborska istuu kodissaan Krakovassa alkutalven harmaana päivänä.

– Seuraavan runokokoelmani nimi on Jo riittää, 88-vuotias kirjailija kertoo.

Kysyn Szymborskalta, onko hän jo kirjoittanut sen nimisen runon, koska hänen kokoelmansa on yleensä nimetty jonkin siinä olevan runon mukaan.

– Tuohan on hyvä kysymys. En ole vielä kirjoittanut sellaista runoa.

– Jospa kirjoittaisit ensin jonkun muun kokoelman ja jättäisit sen Jo riittää -kokoelman myöhemmäksi eli odottaisit niin kauan kun sen niminen runo syntyy itsestään, ehdotan ja kysyn, milloin hän arvelee saavansa kokoelman valmiiksi.

Szymborska naurahtaa ja sanoo, ettei hän osaa oikein arvioida milloin uusi kokoelma on valmis.

On todella vaikea uskoa, että vastapäätäni istuva nainen on jo 88-vuotias. Hän näyttää ikäistään nuoremmalta, mutta ennen muuta hänen ajatuksena liikkuvat nopeasti ja terävästi kuin nuorella ihmisellä - sillä erotuksella, että niissä on eletyn elämän mukanaan tuomaa viisautta.

Rohkea Havel

Szymborska kyselee paljon. Kerron hänelle Prahasta, josta olen juuri vuorokautta aiemmin tullut. Runoilija muistelee Prahaa lämmöllä. Erityisesti hän nostaa esille kirjailijakollegansa Vaclav Havelin, jonka siviilirohkeutta hän sanoo arvostavansa. Puhun Szymborskalle Virosta ja Latviasta. Ne maat ovat hänelle tuttuja vain kirjoista ja tiedotusvälineistä.

– Me tiedämme täällä Puolassa luvattoman vähän Viron ja Latvian historiasta ja nykypäivästä. Liettua on meille tietenkin jo paljon tutumpi, johtuen maittemme rajanaapuruudesta ja yhteisestä historiastamme.

Puhumme myös Norjan viimekesäisestä massamurhasta.

Szymborska sanoo, että nuoren murhaajan saama valtaisa julkisuus tuo tälle vain lisää jäljittelijöitä.

– Yhteiskuntamme on niin julkisuuskeskeinen, että jotkut haluavat saada nimensä historiaan millä keinolla hyvänsä, Szymborska toteaa.

– Juuri tällä hetkellä tuo nuori murhaaja taitaa olla maailman tunnetuin norjalainen, minä lisään.

Kauheus kiinnostaa

Muistutan Szymborskaa myös Suomen koulusurmista, jotka saivat valtavasti huomiota. Tiedotusvälineet etsivät silloinkin esiin murhaajien kaikki mahdolliset entiset kaverit ja tuttavat, jotta traagisista tapauksista saatiin puristettua jokainen kauhun pisara.

Eräs norjalainen tuttavani kertoi, että tälläkin hetkellä Norjan viidessä suurimmassa tiedotusvälineessä tapauksen parissa työskentelee noin neljäkymmentä ihmistä.

Mitä se kertoo tiedotusvälineistä ja etenkin meistä ihmisistä?

Savukeidas julkaisee keväällä 2012 kokoelman Wislawa Szymborskan uusia runoja.

Runoilijalle Nato on hyvä ystävä

Wislawa Szymborskaa kiinnostaa myös Suomi. Puhumme muun muassa tammikuun presidentinvaalien asetelmista ja meneillään olevasta vaalikampanjasta.

Szymborska on ihmeissään kun kerron, että Suomessa ehdokkaat näyttävät suorastaan kilpailevan sillä, kuka suhtautuu kaikkein kielteisimmin Natoon. Puolassa jopa entiset kommunistijohtajat kampanjoivat 1990-luvulla maan Nato-jäsenyyden puolesta.

Heistä kaikkein näkyvin oli vuonna 1981 sotatilan Puolaan julistanut kenraali Wojciech Jaruzelski.

Kun sanoo A, on sanottava myös B, sanoi Jaruzelski, kun tein hänestä dokumenttielokuvaa. Hän muistutti Puolan historian osoittavan hyvin, että aina kun olemme jääneet yksin, meidän on käynyt huonosti.

Neuvostoliiton vasallivaltiossa Puolassa huikean uran tehnyt kenraali tiesi myös hyvin, ettei Puolalla ollut toisen maailmansodan päättyessä minkäänlaista mahdollisuutta valita demokratiaa.

Heti kun valinnan mahdollisuus tuli, Puola ja monet muut Neuvostoliiton alistamat maat valitsivat Naton. Itse asiassa niin tekivät melkein kaikki Neuvostoliiton anturan alta vapautuneet maat.

Martti Puukko