Puheenaihe: Huonoja kotimaisia elokuvia tehdään liikaa

Vielä kymmenen vuotta sitten puhuttiin kotimaisen elokuvan buumista, kun Rukajärven tie, Häjyt, Pahat pojat ja Levottomat vyöryttivät sadattuhannet ihmiset katsomaan kotimaisia elokuvia. Vuosituhannen vaihteen huippuhetket laantuivat tasaisen hyviksi katsojaluvuiksi ja -osuuksiksi. Hyvän aikaa näytti siltä, että kotimainen elokuva on noussut pysyvästi Hollywood-elokuvien tasalle yleisönsuosiossa.

Kulunut vuosi on ollut kotimaiselle elokuvalle jyrkkä pudotus verrattuna huippuhetkiin. Suomen elokuva-ala on koko vuoden 2011 kärvistellyt isojen hittien puutteessa.

Näillä näkymin vuoden katsotuin kotimainen elokuva on jo viime tammikuussa teattereihin tullut ruotsalaisen Anders Engströmin ohjaama Vares – pahan suudelma.

Katsojatilastojen kaksi seuraavaa, Aki Kaurismäen Le Havre ja Ville Jankerin Pussikaljaelokuva pysyttelevät sadantuhannen katsojan lukeman molemmin puolin, Kaurismäki vähän paremmalla puolella.

Suomi-filmien tulvaa

Leimallisinta tälle vuodelle on ollut teattereihin tullut kotimaisten pitkien elokuvien suuri määrä. Elokuvia tuli kaikkiaan 31, joista 24 oli fiktioita ja seitsemän dokumenttielokuvia. Elokuva-alalla pitkään työskennelleet ammattilaiset ovat puistelleet päätään kotimaisten elokuvien tulvalle. Sekä kriitikoiden että elokuvaa myyvien teatterinomistajien ja levittäjien mielestä määrä ei ole muuttunut laaduksi. Luokattomien kotimaisten elokuvien tulvan syytä pitää jäljittää teknologian muutoksista.

Perinteinen 35-millinen kinofilmi on korvattu digitaalitekniikalla. Sekä elokuvien kuvaaminen että esittäminen on nykyään bittien välkettä eikä valon vilkkumista filmin läpi.

Siirtyminen digitaalitekniikkaan on tapahtunut pitkälti kustannussyistä; digitaalista elokuvaa tuotetaan kevyellä, suhteellisen edullisella kalustolla, joten kynnys tehdä pitkää elokuvaa on madaltunut.

Vauhdissa monilta elokuvantekijöiltä saattaa harkinta tipahtaa kyydistä.

Varsinkin kun filmille kuvaamaan tottuneiden elokuvantekijöiden sukupolvi on siirtymässä sivuun videokalustolla jo opiskellessaan kuvanneiden tekijöiden tieltä.

Suomen elokuvatuotanto on riippuvaista rahoittavien tv-yhtiöiden ennakko-ostoista, joilla tv-kanavat ostavat halpaa ohjelmaa. Se sanelee elokuvien sisältöä, koska niiden on istuttava kanavailmeeseen väreiltään ja rytmiltään ja mahduttava kestoltaan ohjelmakartan määräpaikoille.

Miltei samanaikaisesti kuvaustekniikan muuttuessa myös esitystekniikka on muuttunut. Monista elokuvateattereista on vanhat kinofilmiprojektorit kärrätty ulos, myytäviksi tai romutettaviksi. Tilalle on tullut monien tera- tai gigabittien servereitä, joille on mahdollista varastoida 20–30 elokuvaa.

Runsaat 200 salia 90:ssä teatterissa on digitoitu tai digitoidaan lähiviikkoina.

Digitointi kattaa nyt yli 70 prosenttia elokuvateatterisaleista.

Paluu normaaliin

Muutamat viime vuosien kotimaisen elokuvan suurmenestykset ovat olleet erikoistapauksia, joita on sattunut ajallisesti lähellä toisiaan, ja se on synnyttänyt mielikuvan kotimaisen elokuvan buumista, pysyvästi suuresta suosiosta.

Nyt palataan normaalitasolle. 27 prosentin katsojaosuudet olivat jopa kansainvälisesti hirmuisen kovia tuloksia, eikä sellainen voinut jatkua kovin kauan. Ei voida puhua kotimaisen elokuvan suosion romahduksesta, koska nyt tilanne vain normalisoituu.

Kotimaisten elokuvien määrä ei ensi vuonnakaan vähene. Sillä kotimaisten elokuvaensi-iltojen määräksi yli 32. Dokumenttielokuvia tulee 9 ja fiktioita 23.

5 väitettä: Mikä söi yleisön?

1 Kevyellä kuvauskalustolla on nopeampaa ja halvempaa tehdä elokuvia kuin ennen, joten elokuvia tulee paljon ja nopeasti. Myös ilman harkintaa. Vaikka tekniikkaa on, niin se ei korvaa tarinankerrontaa.

2 Elokuvateattereihin on asennettu digitaalisen elokuvan esityslaitteet, joten on mahdollista levittää sama kotimainen elokuva vaikka 60 valkokankaalle yhtä aikaa.

3 Elokuvalippujen suhteellinen kalleus, mikä korostuu perheiden tai ystäväporukoiden lähtiessä liikkeelle. Lipun hinta muodostaa vain osan illanvieton kokonaiskuluista, joita ovat matkakulut ja mahdollinen lapsenvahdin palkkio.

4 Monia turhauttaa lähteä erikseen elokuvateatteriin katsomaan jotain, minkä he tietävät tulevan tuota pikaa ilmaiseksi miellettyyn televisioesitykseen.

5 Maaseudun puute. Suuret valtavirtahitit ovat Suomessa kasvaneet perinteisesti maalla, sillä maaseutuyleisöä eivät kaupunkilaisnuorten parisuhdeongelmat kiinnosta.

Antti Selkokari

Kirjoittaja on elokuvatoimittaja

Ota kantaa! Ovatko videokuvaus ja bitteinä esitettävät elokuvat pilanneet kotimaisen elokuvan?