Puheenaihe: HOMO! -näytelmä kysyy, miksi toisiaan rakastavat ihmiset pitäisi parantaa
- Johannes Holopainen ja Juha Muje esiintyvät Kansallisteatterin HOMO!-musikaalissa.
Pirkko Saisio on lesbo, mutta myös kirjailija, ohjaaja, äiti ja elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalon puoliso.
Saisio on kirjoittanut Suomen Kansallisteatterille näytelmän HOMO!, jonka ensi-ilta on tänään. Lippuluukulla ihmisten on ollut vaikea lausua näytelmän nimeä. Esitykset on kuitenkin lähes loppuun varattu tältä syksyltä.
Saisio itse vastaa seitsemään väitteeseen.
1 Homous on niin hauskaa, ettei sitä tarvitse ottaa vakavasti ja siitä saa hyvän farssinkin.
– Ei näytelmä pilkkaamista ole. Homoudesta ei sinänsä ole näytelmän aiheeksi. Minua kiinnosti pohtia sitä, mitä argumentteja homojen ihmisoikeuksien vastustajat käyttävät eli miksi homot pitäisi vaientaa ja parantaa.
HOMO! -näytelmässä nähdään fundamentalistikristitty kansanedustaja, kahtiajakautunut Hellevi Teräs ja hänen ahtaalla oleva humanisti-aviomiehensä sekä Mikkelin piispa, joka edustaa pragmaattisempaa linjaa. Piispan kohtaukset ovat aika hauskoja.
– Näytelmässä on myös äärihomoja. Mutta onko tässä homohuumoria? Yksi näytelmän laulu on saanut sanoituksensa Päivi Räsäsen blogista, jossa hän kirjoittaa miten joka ihmisellä on seksuaalisuudessa pientä vikaa, mutta eri asia on lähteekö sitä toteuttamaan. Sehän on kyllä niin karmeasti sanottu yhden ihmisryhmän rakkauselämästä, että se piti karnevalisoida.
2 Homokeskustelun taso on kehno.
– Suomessa homokeskustelua käydään harhaisesti fundamentalistikristittyjen ehdoilla, jossa perusteet tulevat I. Mooseksen kirjasta ja Paavalin kirjeistä. Suuri ihmisjoukko uskoo tähän, mutta ei kuitenkaan perusta muuten elämänkatsomustaan Raamattuun.
– Kirkon näkemykset näistä asioista ovat hyvin monenlaisia. Kirkko voi hyvällä syyllä syyttää itseään siitä, että se on antanut äänekkäiden fundamentalistikristittyjen näkyvästi edustaa itseään.
3 Homoteatteri on turhaa.
– Homouden ei pitäisi olla enää yhteiskunnallinen kysymys, mutta kuten Nokia Mission tapauksesta nähdään, se ei ole kuitenkaan vielä luonteva osa yhteiskuntaa.
– Homoseksuaalisuudesta puhuminen on nyt huomattavasti helpompaa kuin omassa nuoruudessani. Mutta edelleen on olemassa yhteisöjä, joissa raamit ovat tiukemmat, poliittisista ja uskonnollisista syistä.
4 Esityksen nimi on kauhea ja siinä tehdään asioita, jotka nolottavat.
– Nimi lähti latinankielisen lauseen ecce homo eli ”katso ihmistä” kaksoismerkityksestä. Kyllä nimi on tahallisen provokatoorinen. Lippuluukulla kun sen kerran sanoo reippaasti ääneen, voi sen jälkeen sanoa toisenkin kerran ääneen.
– Esityksessä miehet kevyesti suutelevat ja koskettelevat toisiaan, ei sen hätkähdyttävämpää. Teini-ikäinen ennakkoyleisö piti kuitenkin sitäkin härskinä. En lupaa mitään sellaista jännittävämpää erotiikkaa, ruoskintaa tai aktia lavalla.
5 HOMO! on haaste homoille, ei heteroille.
– Homot eivät ole missään nimessä yhtenäinen ryhmä. Heitä yhdistää vain rakkaus samaan sukupuoleen. Homojen tehtävä on avata kaappiensa ja kotiensa ovet. Kun hetero huomaa, että yksi homo on kiva, joku toinenkin homo voi olla. Kaapissa ihminen saa kummallisia sävyjä.
6 Homoksi voi eheytyä.
– Sellaista varten ei ole ainakaan hoitoja. Sosiaalisen ilmapiirin pitää olla sellainen, että voi kehittyä sinne minne tuntee luontaista taipumusta. Nykyään on yleisempää se, että nuoret kulkevat rajamaastossa. Nuorilla naisilla saattaa olla suhde, mutta toinen haluaakin lopulta avioliittoon miehen kanssa ja perustaa perheen, eikä tunne mitään tarvetta eheytyä lesboksi.
– Tätä liikettä ei ollut minun nuoruudessani. Kukaan ei ollut homo, jollei ollut pakko. Olen ollut sekä rikollinen että sairasluokituksessa.
– Jos taas ihminen jää koko elämäkseen sille rajalle, on aidosti biseksuaali, se aiheuttaa tosi paljon ongelmia ihmiselle itselleen ja ympäristölleen. Tulee suhteita, jotka eivät pidä, kun aina kaipaa jotakin muuta.
7 Markku Koiviston tapaus on ylittämätöntä draamaa.
– Kauhean vaarallinen ja itse asiassa ihan hirveä juttu. Psykologisesti ajatellen se on puhtaaksi viljelty tapaus.
– Ihminen ei pysty salaamaan omia viettiyllykkeitään ja homoseksuaalisia taipumuksiaan ja taustaporukka käynnistää tiukan ajojahdin. Vaikenemisen muuri pettää. Kiihkeän homovastustajan kuva saa karikatyyrin piirteitä kun mukaan otetaan eheytysteatteri. Nyt ollaan jo farssin puolella. Mutta mitä tapahtuu miehelle, johon Koivistolla oli suhde?
Kuka: Pirkko Saisio
Syntynyt 1949 Helsingissä.
Halusi opiskella teologiaa ja papiksi, jos se 1970-luvun taitteessa olisi ollut mahdollista. Pääsi Teatterikorkeakouluun dramaturgilinjalle, josta siirtyi näyttelijäpuolelle.
Esikoisteos Elämänmeno 1975 sai J.H.Erkon palkinnon.
Kirjoittanut 17 kirjaa, saman verran näytelmiä ja tv-käsikirjoituksia.
Kirjoittanut myös salanimillä Eva Wein ja Jukka Larsson.
Finlandia-palkinto romaanilla Punainen erokirja (2003). Palkintoshekin 26 000 euroa Saisio luovutti SETA ry:lle.
Pirkko Saisio ei ole kiinnostunut presidenttiehdokkuudesta, taiteilijana saa elää vapaammin.
Mikä: HOMO!-musikaali
Ensi-ilta tänään Kansallisteatterin suurella näyttämöllä.
Näytelmä syntyi Kansallisteatterin johtajan Mika Myllyahon tilauksesta.
Musiikin näytelmään on säveltänyt Jussi Tuurna.
Näytelmässä esiintyy heteroseksuaaleja näyttelijöitä.
Ota kantaa
Tyydyttääkö Kansallisteatteri vain tirkistelyn tarvetta HOMO!-näytelmällä?
Ihminen joka on toisen rakkautta vastaan, ei ole itse koskaan rakastanutkaan.
Ilmoita asiaton kommentti