Mielipide: Miesten vuoro, musiikissa?

Elämme suurten naisartistien aikaa Suomessa. Naisten, joiden musiikki saa kriitikot runollisiksi ja kansan ostamaan albumeita. Heidän ansiostaan levy-yhtiöiden ihmiset yhä hymyilevät, vaikka cd onkin kuolemassa.

Jenni Vartiaisen, Chisun, Suvi Teräsniskan, Erinin ja vaikkapa Mariskan suosio saa miettimään, onko vika sittenkään tavassa jaella musiikkia. Jos albumeja ei haluta ostaa, miksi näitä ostetaan?

No, kun ne ovat niin hyviä, täynnä hyviä lauluja loistavasti tuotettuna. Sellainen levy pitää olla kotona, vaikkapa sohvalla pimeässä huoneessa kuunneltavana. Yksin tai kaksin, pelkästään musiikkiin keskittyen.

Olen odotellut miesten vastausta. Suuria albumeja täynnä uusia sielukkaita lauluja. Lauluja, joita soittolistojen tekijät rakastavat vielä kymmenen vuoden päästäkin.

Naiset ovat todella luottaneet näkemykseensä ja levy-yhtiö antanut vapauksia ja kansa palkinnut ostamalla.

On nähty, että ei ole vain yhtä tapaa rakentaa hitti, edes sovituksellisesti. Kyllä siellä saa soida akustiset soittimet ja viulu saa laulaa. Dobro, mandoliini ja banjo saavat rapsuttaa kuulijan sielua. Hyvä laulu on hyvä laulu!

Chisu on jo antanut näytteen, että hänen suosiolleen ei näy loppua. Pikemminkin laatu vain paranee ja suosio laajenee. Mutta mistä nousee haastajia, miehiä tai naisia?

Arttu Wiskari on uusi tekijä, hiukan hiomaton, mutta levy on jo tavoittanut suuuret massat – rohkeillakin aiheilla, kuten dementia.

Laulu on synkän kaunis, ja jos se suosionsa lisäksi saa ihmiset avautumaan aiheesta koskien läheisiään niin, että heidän oma taakkansa hiukan kevenee, kyse on merkittävästä teosta. Piti laulusta tai ei.

Mutta nyt odotellaan uusia merkittäviä levyjä. Juha Tapio saa varmasti hienon vastaanoton, samoin Yö. Popedaa odotetaan kuin sitä uutta pitkää kuumaa kesää.

Mutta mitä tekee Lauri Tähkä? Millaista musiikkia hän yksin tekeekään?

Nouseeko tyhjästä joku uusi tekijä, joka on jo jouluna se puhutuin artisti?