Puheenaihe: Tuleeko kirjailijan olla hovinarri vai vimmainen metsäläinen?

Tamperelaisessa Kulttuuriravintola Kivessä keskusteltiin torstaina kirjailijan ja median suhteesta nimekkäin voimin. Esille nousivat erilaiset kirjailijatyypit metsäläisestä lööppijulkkikseen. Julkisuudessa on oltava, jotta kirjat saavat näkyvyyttä, vaikka julkisuus voi toisaalta haitata kirjailijan päätyötä eli kirjoittamista. Keskustelutilaisuuden ensimmäinen kysymys kuului: onko Jari Tervo pelle?

Päivi Alasalmi

kirjailija

”Käyttäisin Jari Tervosta sanaa hovinarri. Hänellä on oikeus sanoa ääneen ikäviäkin totuuksia. Hänen yleisönsä on varmasti lisääntynyt koko ajan siksi, että hän on vaihtanut ilmaisumuotonsa runoista ja lehdistä pitkään proosaan ja televisioon. Hän on siis kaikkien nähtävillä.

Joskus nuorempana olin kysytympi ja suositumpi. Tuli hirveästi pyyntöjä haastatteluihin ja yhteen jos toiseen asiaan, joka ei enää liipannut kovin läheltä kirjoittamista. Kirjoitusaika piti pyhittää niin, että kieltäytyi kaikesta. Puhelimessani oli lappu, jossa luki: sano kiitos ei. Luin lapun mekaanisesti, jotta kukaan ei olisi saanut pyörrettyä minua mukaan.

Kun ikävuosia tuli lisää, suosio hiipui ja laput sai heittää roskikseen. Nyt saa olla tyytyväinen kaikkiin haastattelupyyntöihin. Kustantaja ei ole mainostanut kirjojani lehdissä viiteentoista vuoteen.

Sopimuksessanikin lukee, että pitää olla messuilla ja lehdissä ja markkinoida itseään. Onneksi sitä on pääasiassa syksyllä, ja muut vuodenajat jäävät kirjoittamiselle.

Kirjailijalla on oltava herkkyyttä ihmisten tunnoille ja kokemuksille, mutta julkisuudessa se herkkyys on puudutettava. Ei voi olla täysin avoin. Kirjailija voi hyväksikäyttää mediaa ja media taas kirjailijaa, mutta kirjailijan on osattava puhdistautua siitä, jotta hän pystyy kirjoittamaan.

Kirjailija haluaa olla yksin ja hiljaa. Siksi hän ei huuda näkemyksiään vaan tuo niitä esiin kirjoittamisen kautta. On kuitenkin harvinaista, että yksinäinen nurkassa piipertäjä saa sanottavansa kuuluviin.

Nykyään kirjailija ilmoittaa kustantamoon, kun lehtijuttu tai julkinen esiintyminen on sovittu. Kustantamo kertoo tulevasta näkyvyydestä kirjakaupoille ja toivoo, että ne tilaisivat lisää kirjoja myyntiin. Kustannusyhtiö on tietysti liikelaitos eikä hyväntekeväisyyttä.”

Harri Virtanen

WSOY:n kaunokirjallisuuden kustantaja ja johtoryhmän jäsen

”Jari Tervo on ehdottomasti pelle ja loistava kirjailija.

Kaikilla asioilla on kaksi puolta – liikenne ja viina voivat tappaa siinä missä suosiokin.

Suosioon suhtautuminen riippuu kirjailijasta ja hänen kypsyydestään. Tapaamani kirjailijat ovat yleensä olleet poikkeuksellisen älykkäitä ja harkitsevia ihmisiä. He ymmärtävät hyvin, mihin astuvat ja mitä ovat tekemässä.

Variaatiota kirjailijoiden julkisuusasenteiden välillä on: onhan meillä esimerkiksi Ilkka Remes, joka ei halua antaa ollenkaan haastatteluja ja kuuluu silti myydyimpiin kirjailijoihin.”

Risto Ahti

runoilija

”Jari Tervo on päättänyt ottaa tämän tyyppisen roolin mediassa ilmeisesti Ilta-Sanomien kautta, hänhän oli pitkään töissä siellä. Hän ei missään nimessä ole pelle vaan aikanaan erittäin hyvä runoilija. Ilta-Sanomien keikka auttoi häntä ymmärtämään, miten ihmisille kirjoitetaan niin, että siitä saa rahaa.

Suomessa on sellainen tapa, että lahjakkuutta osoittavat tapetaan suosiolla. Olen ollut monen tällaisen ihmisen, esimerkiksi Anna-Leena Härkösen ja Heikki Turusen, kanssa tekemisissä, ja yrittänyt saada heitä takaisin kirjailijoiksi. Ei siitä tule mitään. Pelkään, että Sofi Oksaselle käy samoin. Sen täysipäiväisen, metsäläisen vimman, jota kirjailija tarvitsee tehdäkseen kunnon työtä, sammuttaa lempeä vesi aika nopeasti. Tarvitaan äärimmäistä erakkoluonnetta. Jos ihminen on luonnostaan metsäläinen, suosio ei osu häneen yhtä pahasti. Ehkä Tervossa on tarpeeksi pohjoista verta.

Taiteen on tultava sisältä. Julkisuuden ei pidä johdattaa kirjailijaa, vaan lähtökohdan on oltava kirjailija itse. Lahjakkuuden havaitseminen on kriitikkojen ja median tehtävä.”

Tarja-Liisa Hypén

tutkija

”Tutkin parasta aikaa Jari Tervoa. Kun tutkimukseni alkoi, moni kannusti minua: paljastat siis, että Jari Tervo on pelle! Se ei ole tarkoitukseni, sillä minusta hän on älykäs mies ja erittäin hyvä kirjailija.

Tervoa suosio ei ainakaan toistaiseksi ole tappanut. Tutkin aiemmin Juhani Ahoa, joka oli aikansa julkkiskirjailija. Ahon ja Tervon saamassa vastaanotossa on paljon yhtäläisyyksiä. Tekstistä luetaan se, mikä halutaan – se, mikä on sen ajan politiikassa mielekästä. Myöhemmin voi löytyä jotain aivan muuta. Haukun vähän sitä, mitä itse edustan, eli tutkijoita, ja myös kriitikoita. He antavat paljon vääriä todistuksia kirjallisuudesta.¨

60-luvulla media oli kirjailijoita kohtaan melko julmaa. Keltainen lehdistö vasta aloitteli Suomessa ja kirjailijoita teilattiin rankasti. Toisaalta joitakin kirjailijoita, kuten Saarikoskea, nostettiin voimakkaasti.

Yhteiskunnan jälkikapitalistinen tavaraistuminen on vaikuttanut kirjailijoihin. Nuoret kirjailijat eivät ole nähneet toisenlaista aikaa, joten he usein alistuvat julkisuudelle. Julkisuutta vältteleviä kirjailijoita ei voi olla yhtä aikaa kovin monta, tai erikoisuus kärsii inflaation. Välttely ei ole ratkaisu ainakaan nuorelle, aloittelevalle kirjailijalle.”

Ota kantaa!

Tuleeko kirjailijan olla vimmainen metsäläinen?