Puheenaihe: Onko iskelmä pelkkää rahastamista?
- Esittävätkö Katri Helena (kuvassa) ja muut iskelmäartistit vakavaa taidetta, mukavaa viihdettä vai löperöä taustamusiikkia?
Väljähtyneet: Humpuuki tekee musiikkifestivaaleista lämmintä keppanaa
Ei haittaa: Aina ei tarvitse olla paras, se riittää kunhan vaan on se ensimmäinen
Tom Jones, Ricky Martin, Elton John. Ei, nyt ei puhuta populaarimusiikista tai iskelmäfestivaalista vaan Pori Jazzin maailmantähdistä.
Anteeksi vain, Walesin leijona, latinolanne ja Sir Elton, mitä tekemistä teillä on jazzin kanssa?
En väheksy taitojanne, tulen itsekin katsomaan jotakuta teistä.
Miksi olette Kirjurinluodolla? Se on kysymys, johon on helppo vastata. Raha pyörii humpuukin ympärillä, ja sen yhteinen nimi on iskelmä. Vaikka kuinka rintaa raastaisi Ted Cursonin ja muiden taiturien puolesta, populaarimusiikki tulee ja jyrää yli taas. Ja tätä tavaraa riittää: kaikki radiot, kaikki festarit, kunnianhimoisesti aloitetut musiikkijuhlat, kaikki kylätapahtumatkin ovat täynnä soittajia, jotka vääntävät nupit kaakkoon. Laulusta ei saa, eikä kai tarvitsekaan saada selvää.
Kaikki kunnia AC/DC:lle, Metallicalle, Apulannalle, Yölle, Epuille, Jorma Kääriäiselle ja muille teräskorville, mutta joka konsertin jälkeen minulla on alkanut olla olo kuin eräällä porilaisella kiekujalla: tämä hetki, saa minut, pian aivovaurioon...
Tiedän, tällaisen kalkkiksen pitäisi mennä hikoamaan Savonlinnaan, kuuntelemaan miljoonilla veroeuroilla tuotuja oopperatähtiä, Uudenkaupungin Crusell-konsertteihin tai Kuhmoon. Mutta, kuka jaksaa katsella paksua tenoria, joka leikkii suurta rakastajaa kiljuvan sopraanon vieressä? Onko se mieltä ylentävää yrittää istua tyyriinä hiljaa kovalla penkillä, kun joku jousisto vetää biisiä vuodelta 1700 ja jotain? Vaikka Bach oli ansioitunut naisvihaaja, tekevätkö hänen kirkkokoraalinsa elämästä jotenkin siedettävämpää? Hovipelehtijä Mozartin lurituksia on kuultu niin monta kertaa, että nauttikoon se, joka jaksaa.
Silläkin uhalla otan esimerkin Parkanosta: keväinen Art Festivo toi aluksi Suomen kärkihuilistit, klarinetistit, viulistit, Avantin ja muut huiput. He improvisoivat akustisesti hirvittävissä saleissa huikeita hetkiä. Viimeksi pääkonsertin veti Jorma Kääriäinen Riku Niemen porukan kanssa. Letkeästä rokkaamisesta huolimatta minulle jäi olo kuin olisin maistanut lämmintä keppanaa.
Lisää izkelmää
Joillekin iskelmä tekee festivaalin ja komeasti. Ikaalisissa kylpylä on soitattanut suomalaista, elävää musiikkia 1970-luvulta, 365 iltana vuodessa. Se aloittaa kesäkuun toisella viikolla IskelmäParatiisillaan festarien sarjan, jota riittää pitkin, poikin ja päällekkäin Suomessa elokuulle asti.
Kuten kylpylän markkinointipäällikkö Harri Laine sanoisi, ei tarvitse olla paras, mutta ensimmäinen. Hän sanoo niinkin, että 5 000 lipun ostajaa ei voi olla aivan väärässä. Hänellä on kumppaneina levy-yhtiöitä, musiikkiviihteen ohjelma-ammattilaisia ja miljöö tapahtumalle laatukamaa.
Perässähiihtäjiä Ikaalisten festivaalille tulee jatkuvasti. Helsingissä rautatientori aloittaa heti 17.6. iskelmän SM-laulukilpansa. Voice tuo Jämsän Himokseen tähdet juhannukseksi ja Himos jatkaa perään iskelmäviikollaan. Juhannuksen jälkeen on Ikaalisten Sata-Häme Soi (sielläkin osa iskelmätähdistä, vaikka juuret syvällä harmonikkapelimanniudessa). Seuraavan viikon bilettäjät painavat Aitoon 129. kirkastusjuhlilla Pälkäneellä, Tammerkosken sillalla -tapahtumassa Tampereella ja Seinäjoen Tangomarkkinoilla (mitä muuta kuin iskelmälaulajia sieltä tulee).
Heinäkuun toisella viikolla Vihreät Niityt yrittää ensi kertaa Ikaalisissa, Kiuruvedellä on iskelmäviikko viihdeammattilaisineen (Vihreitten Niittyjen aloituspaikka), Suomi-pop on veturitalleilla Jyväskylässä ja jatsit Porissa. Heinäkuun lopulla soivat Tapsan Tahdit Nokialla, Työväen musiikkitapahtuma Valkeakoskella ja Kuninkuusravit Eppuineen Ylöjärven Teivossa...
Hengästyittekö jo? Kaikilla on samoja soittajia Katri-Helenasta ja Laura Voutilaisesta Popedaan ja Yöhön Suvi Teräsniskasta Happoradioon. Eikä tässä ole kuin pieni osa, ja rock-festareitakin on solkenaan. Muita kesätapahtumia on joka notkossa, nekin ovat hakeneet vetonaulaksi viihdetähtiä.
Niin, maailma pyörii humpuukin ympärillä.
Onko Pori Jazzkin humpuukia? Kerro mielipiteesi.
Festareille ei tee mieli; ei jaksa katsella ja kuunnella sitä järjetöntä reuhaamista ja huutamista
mitä artistit lavalla esittää! Mutta Tapsan Tahdit on nähtävä. Se vaan harmittaa ettei ehdokkaitten joukossa ole Reijo Taipaletta. Hän jos kuka on palkinnon ansainnut. Hänellä on mittava ura lavaviihdyttäjänä ja levylaulajana, sitä on nyky artistien mahdoton ohittaa. Taipale oli kerran ehdolla mutta Eino Grön vei voiton, ja kuulemani mukaan sama henkilö voi olla toisenkin kerran,joten ensi vuonna on korjattava tilanne! Mitä meriittiä on tämän vuoden ehdokkaalla Mariskalla? Taipale on hyvä esimerkki nuoremmille.
On kunnollista tanssittavaa musiikkia.
Ilmoita asiaton kommentti