Puheenaihe: ”Mene nettiin, sieltä löytyy”
Oletus: Kaikki suomalaiset hallitsevat mobiiliteknolgian monimuotoisuuden ja ovat tavoitettavissa kaiken aikaa kaikkialla.
Väitös: Osa kansalaisista on jäänyt tietoverkkojen ulkopuolelle eikä pysty käyttämään niiden kautta välittyviä tietoja ja palveluita.
Tilanne tosielämästä: Varttuneeseen ikään ehtinyt asiakas tiedustelee palvelutiskin takana olevalta virkailijalta, mistä hän löytäisi tietoja vierailupaikkakunnan tapahtumista.
”Mene nettiin, sieltä löytyy”, virkailija vastaa. ”Anteeksi, minne minun pitää mennä? Missä se netti on?”
Kysymys ei ole tyhmä. Se osoittaa, että tässä tietotekniikan ihmemaassa asuu paljon ihmisiä, jotka eivät elä verkon pauloissa eikä nettimaailma ole heille kotimaa.
Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden lokakuuhun mennessä 65–67-vuotiaista 40 prosenttia käytti internetiä. Kaikista suomalaisista 86 prosenttia oli netinkäyttäjiä.
Luvut ovat korkeita, mutta ne eivät saa hämärtää sitä, ettei tietokone ole kaikkien työelämässä olevien lähin työtoveri eivätkä kaikki edes omista kotikonetta.
On lyhytnäköistä ja ylimielistä ajatella, että kaikkihan netissä liikkuvat tai että ne, jotka eivät siitä mitään ymmärrä, joutavatkin pudota roskina rattailta.
Hyvätuloiset koulutetut
Vuosituhannen alkupuolella julkaistussa Yhteiskunnalliset jaot -teoksessa (Gaudeamus 2002) dosentti Antti Kasvio muistuttaa, että keskeisin tietoyhteiskunnan alkuvaiheissa uusia sosiaalisia jakoja synnyttävä tekijä on ollut se, että vain osa kansalaisista on päässyt käyttämään sähköisten verkkojen kautta välittyviä tietoja ja palveluita.
Tietotekniikka on edenyt sosiaalisesti valikoiden niin, että tietokoneet ja nettiyhteydet ovat levinneet ensimmäiseksi suhteellisen hyvätuloisen ja pitkälle kouluttautuneen väestön keskuuteen.
Ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä Euroopassa on lähes 80 miljoonaa vanhaa ihmistä. Ehkä on hyvä pohtia, ovatko he kaikki mobiilivalmiita verkkoihmisiä, jotka pystyvät ymmärtämään diginatiiveiksi syntyneitä lähimmäisiään.
Mitä äiti opettaa?
Keväällä 90 vuotta täyttävä äitini on pankkiasioinneissaan käyttänyt apunaan jo vartuuneeseen ikään ehtineitä lapsiaan. Hän on tarkka taloudenpitäjä ja tietää sentilleen maksunsa ja rahatilanteensa.
Häntä on hermostuttanut viime aikoina kaksi asiaa.Iso harmi on, kun yksi pankilta tuleva tiliote on jäänyt jonnekin, kenties joulupostin jalkoihin. Hän haluaisi sen itselleen, tarkka kun on. Ja häntä askarruttaa, josko joku voi käyttää tilioteessa tietoja väärin.
Toinen harmi sukeutui, kun pankit ovat ennakoineet pankkiautomaattien ja maksupäätteiden katoamista. Hän suuttui. Hänellä ei ole tietokonetta eikä siis verkkopankkiakaan eikä hän niistä piittaa. Monivaiheisten pohdintojen jälkeen löytyi perhepiirissä ratkaisu, joka tyynnytti hänet. Mutta edelleen jäljellä on jäytävä epäily siitä, lähettääkö pankki hänelle tiliotteet entiseen tapaan.
Mitä hänen reaktionsa osoittaa? Sen, että ihminen on hengissä ilman nettiavaruuttakin ja myös sen, että ikääntynyt ihminen tarvitsee tukea, mutta myös oikeuden hoitaa asiansa haluamallaan tavalla.
Kun 40% eläkeikäisistä on netinkäyttäjiä, on pakko kysyä, missä ovat ne 60% ikäryhmästä, jotka eivät nettiä käytä. Kuka kantaa huolta heidän tiedonsaannistaan?
Jos on koppavaa kehottaa asiakasta menemään nettiin tietoja hakemaan, niin suorastaan piittaamatonta on tapa, jolla monet kunnalliset ja valtiolliset palveluyksiköt suhtautuvat neuvoa tarvitseviin asiakkaisiin. Mitä kertoo se, että asiakkaalle ojennetaan tiedote, jossa lukee: lisätietoja saa osoitteesta www.kaupunkiX.fi/terveyspalvelut . Entä se, että puhelinneuvoja kehottaa ottamaan yhteyttä edellämainittuun nettiosoitteeseen sen sijaan, että kertoisi selvällä suomen kielellä vastauksen.
Jos ihminen ei osaa käyttää uutta teknologiaa hän on syrjäytymisvaarassa.
Onnellisia ovat ne iäkkäät, joiden ulottuvilla on koko nettiavaruus. Onnellisia ovat myös ne, joilla on mahdollisuus hankkia kotikone ja saada ohjausta sen toiminnoissa.
Isoissa kaupungeissa ja taajamissa on ikäihmisille atk-neuvontaa antavia palveluita. Tampereella esimerkiksi Mukanetti ry, joka järjestää tietokonekoulutusta ja vertaistukea eläkäikäisille. Kuka kantaa vastuun haja-astusalueiden ja syrjäisten seutujen ikääntyneistä?
Harvaan asutussa maassa on monenlaisia katvealueita. Vaarallisimmat katveet ovat niiden aivoissa, jotka olettavat kaikkien elävän tietotekniikan autuudessa kuin kotonaan.
Tutkimus: Lapset osaavat
Mediakasvatusseura julkisti helmikuussa tutkimuksen, joka osoittaa suomalaisten 0–8 -vuotiaiden lasten olevan hakoja netin käytössä.
Vähintään kerran viikossa nettiä käytti reilut 60 prosenttia 6-vuotiaista, lähes kaksikolmasosaa 7-vuotiaista ja kolmeneljäsosaa 8-vuotiaista.
Jo vauvat tutustuvat nettimaailmaan vanhempiensa sylissä.
Netissä lapset pelaavat pelejä, vierailevat lastenohjelmien verkkosivuilla, käyvät muilla verkkosivuilla, katselevat tv:tä tai videoita.
Pelit ovat poikien asia. Pojat pelasivat päivittäin elektronisia pelejä, mutta tytöistä vain kymmenesosa. Pojilla oli tyttöjä useammin pelilaite omassa huoneessa, tytöistä vain neljäsosalla tutkituista.
Koulun alkaminen siirtää lapset kännykkäaikaan ja jokahetkiseen tavaoitettavuuteen.
Kyselyyn osallistui 743 perhettä maan eri puolilta. 91 lasta haastateltiin ja heidän toimiaan havainnoitiin.
Onko verkosta tullut liian välttämätön?
"Onnellisia ovat ne iäkkäät joiden ulottuvilla on koko nettiavaruus..." Näin itsekin ajattelin. Eläkkeelle jäätyäni netti toisi lisäarvoa eläkepäiviini; voisin surffailla facebookissa, pelata shakkia nettikavereitten kanssa, saada tietoa mistä tahansa aiheesta nopeasti ja vaivattomsti, skypettää Ruotsissa asuvien sukulaisten kanssa, maksaa laskut kotona, varata kirjoja kirjastosta kotoa käsin jne. Olen suorittanut Tieken a-ajokortin ja käynyt muutaman kurssin kansalaisopistossa. Ja kuinka sitten kävikään? Lähes kaikilla alueilla ilmeni jotain kummallisuuksia. Sivustoille ilmaantui outoja kyselyitä ja kehoituksia. Esim kerran aukeni ylimääräinen palkki, jossa luki: "idiootti pikkusisko". Minulle tuli vaikutelma, että koneella asioi joku muu itseni lisäksi. Sitten huolestuin uutisesta, jossa kerrottiin, että Suomen veikkaukseen on tehty nettihyökkäys käyttäen hyväksi kaapattuja kotikoneita. Heräsi kysymys: Onko oma koneeni kaapattu? Voiko se olla välineenä hyökkäyksiin? En haluaisi olla välineenä tällaisessa toiminnassa. Mutta mitäs teet? Huolestuneisuus jäi ja kaikkinainen epäluuloisuus nettiavaruuden luotettavuuteen. Luottamusta murentavat myös ne IT-viikon uutiset,jotka kertovat jatkuvista hakkeroinneista ja hyökkäyksistä, joita tässä avaruudessa tehdään. Juuri nyt hahmotan tämän nettiavaruuden globaalina markkinatorina, jossa ostamisen ja myymisen lisäksi harjoitetaan laajamittaista rikollisuutta, pienistä taskuvarkauksista suuremman luokan huijauksiin asti. Toivon, että kuva muuttuisi positiivisemmaksi!
Ilmoita asiaton kommentti