Puheenaihe: Onko Oscar-gaala enää pelkkä vitsi?

Oscar on elokuvan koville harrastajille vitsi. Voittajia arvuutellaan leikillään, urheilun vuoksi. Ollaan tietävinään, että siellä se Hollywood vain kehuu omiaan ja pukeutuu kalliisti.

Mutta onko asia sittenkään niin? Entä jos gaalassa valitaankin aidosti maailman parhaita elokuvia. Academy Awards -juhla näyttää jokakeväisen palkintojuhlaputken keskellä oikeiden selkärankaisten touhulta.

Elokuvan ystävillä on yksi hauska ja samalla raivostuttava harrastus. Se on toimittajillekin rakas: valitaan vuosien varrelta elokuvia, jotka olisivat ansainneet voiton mutta eivät voittaneet, koska Hollywood on niin pinnallinen.

Oscar-elokuva on kieltämättä ollut hiukan ennustettava tapaus. Se on muodollisesti pätevää draamaa, joka on oikein hyvin näyteltyä, usein brittitaustaista ja melkein aina vakavasti moraalista. Historialliset ja kirjalliset aiheet ovat aina etusijalla. Palkintoelokuva on liberaalin humanismin ja perinteiden asianajaja turhuuksien markkinoilla.

Mutta Academy Awards -seremonia on muuttumassa. Ehdokkaina on elokuvia, jollaisia ei olisi ennen edes noteerattu. On komediaa, animaatiota, fantasiaa ja ennen muuta sellaista jyrkän suunnan ”pahan olon elokuvaa”, jonka akatemia kiersi ennen kaukaa.

Erilaisuus sallittu

Oscar-juhla pesee kevyesti vaikka musiikkialan Grammyt, joissa onnitellaan ja palkitaan menestyjiä. Suomalaisissa Emma-, Venla- ja Jussi-juhlissa on vähän sama meininki. Katsojalle ei tule tunnetta, että alan ihmisiä kiinnostaisivat todelliset vaihtoehdot.

MGM:n pomo Louis B. Mayer perusti Academy of Motion Picture Arts and Sciences -järjestön parantaakseen elokuva-alan julkista kuvaa ja neuvotteluasemia.

1920-luvun lopulta saakka jaetut Academy Awards -palkinnot olivat vaikuttavia tunnustuksia ansioituneimmille ammattilaisille. Entisajan Hollywood-patruunat arvostivat elokuvaa kauppatavarana, mutta he halusivat myös prestiisiä, kunniaa ylellisistä ja jopa taiteellisesti arvokkaista tuotteista.

Elokuva-akatemian runsaat 6 000 ammattilaisjäsentä ovat viimeisten vuosikymmenten aikana ohjailleet laatuelokuvan käsitettä tiettyyn suuntaan. Mutta nyt vaikuttaa siltä, että palkintoelokuvan genre ei enää ahdista niin kuin vielä vajaa vuosikymmen sitten.

Varhain maanantaiaamuna on taas se vaara, että palkintoja kahmivat oikeasti hyvät elokuvat. Yksi sellainen voisi olla Englannin kuninkaan Yrjö VI:n änkytysongelmasta kertova ja sanan suhdetta valtaan tutkaileva Kuninkaan puhe. Vaikka tämä aikamme ”brittiläisin elokuva” onkin tuomittu huonoksi historiaksi, se on pätevää draaman taidetta.

Ja sitten on The Social Network, elokuva, joka todistaa vääräksi väitteen, ettei tietokoneen ja netin aikakaudesta voi tehdä vetävää ja älyllistä elokuvaa. Facebookin syntymästä on tehty elokuva, joka ansaitsisi erityispokaalin mahdottoman mahdolliseksi tekemisestä.

Amerikan takamaiden kurjuudessa kieriskelevä Winter’s Bone taas on niin ahdistava rikostarina, ettei sellaisella olisi aiemmin päässyt edes ehdokkaaksi. Nytkään sillä ei ole juurikaan mahdollisuutta voittoon, mutta pelkkä listalla olo on jo voitto.

Selvä suunnan muutos

Oscar-elokuvan genre on hajoamassa käsiin. Tänä vuonna ehdolla parhaaksi elokuvaksi ovat myös animaatio Toy Story 3 ja vanhan John Wayne -länkkärin uusi versio Kova kuin kivi. Valinnanvaraa ainakin riittää.

Oscar-gaala on ainakin kolmen vuoden ajan vaikuttanut perin ryhdikkäältä juhlalta. Viime vuonna voitti Irakin sotaan sijoittuva The Hurt Locker, ja ehdolla olivat mm. Up ja A Serious Man.

Vuonna 2009 gaalassa juhlittiin Slummien miljonääriä. Ehdolla olivat myös Frost/Nixon, Milk ja Lukija.

Siitä vuosi taaksepäin pääpalkinnon vei lohduton ja raaka Menetetty maa, ja silloin huomiota saivat myös Sovitus, Juno ja There Will Be Blood. Kokonaiskuva on jotain muuta kuin parin viime vuosikymmenen aikana on totuttu.

Ympäri maailmaa tehdään nyt loistavaa elokuvaa. Iranista, Afrikan maista, Kiinasta tai vaikka Meksikosta sopiikin intoilla, mutta myös Hollywoodissa ja sen liepeillä tehdään haastavia elokuvia, ja niistä parhaat ovat esillä myös Academy Awards -seremoniassa.

Olisiko jo tullut aika lopettaa jankuttaminen Oscarin turhuudesta? Ironinen saa olla, mutta tosiasiatkin sopii tunnustaa.

Menevätkö Oscarit vuoden parhaille elokuville vai onko kyse jostain muusta? Kerro mielipiteesi!