*

Puheenaihe: Miltä kuulostaisi Tampereen Lenin–Stalin-museo? | Aamulehti

Puheenaihe: Miltä kuulostaisi Tampereen Lenin–Stalin-museo?

19852487_www

Tampereella haluttiin 1940-luvulla pystyttää Leninndash;Stalin-patsas Hämeenpuistoon. Hankkeen luonnoskilpailussa yksi ehdokas oli ratsailta kaupunkilaisia tervehtivä diktaattori.

Kotimaa | 5.3.2013 | 07:13 | Päivitetty 07:1428

Kirjoittaja on historian opiskelija, joka valmistelee graduaan Lenin-museosta.

Tampereen Lenin-museon piti alkujaan kantaa myös diktaattori Stalinin nimeä. Jokin sai mielet muuttumaan, ja se jokin oli todennäköisesti Stalin itse.

Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin veti viimeisen henkäyksensä viidentenä maaliskuuta vuonna 1953.

Kolme päivää aikaisemmin hän oli saanut sairauskohtauksen ja virunut tuntikausia omassa virtsassaan ilman apua. Hänellä oli taatusti aikaa miettiä elettyä elämää.

Muisteliko diktaattori niitä lukemattomia ihmishenkiä, joiden kohtalosta hän oli vastuussa? Vai muisteliko hän kenties tuhansien kilometrien päässä Suomessa sijaitsevaa tehdaskaupunkia?

Stalin sai ensikosketuksensa suomalaisiin joulukuussa 1905, jolloin hän osallistui Tampereella pidettyyn venäläisten vallankumouksellisten salaiseen konferenssiin. Kyseessä oli 26-vuotiaan kumouksellisen ja tulevan yksinvaltiaan ensimmäinen matka ”ulkomaille”, mikäli Venäjän autonomista osaa sellaiseksi saattoi kutsua.

Tampereen työväentalolla pidetyssä konferenssissa Stalin kohtasi ensimmäistä kertaa Leninin.

Tapaaminen oli nuorelle miehelle ensi alkuun pettymys: hän oli odottanut näkevänsä ihmisjumalan, mutta vastassa olikin pieni ja kaljuuntuva mies.

Mitä Stalin koki Tampereella?

Eri puolilla kohoavat tehtaanpiiput tuskin hämmästyttivät Bakun öljyntuotantokeskuksissa kapinoita organisoinutta gruusialaista.

Teoksessaan Joe-setä Veikko Huovinen kertoo Stalinin ihastuneen mustamakkaraan. Näin voi olla, sillä pitihän kumouksellisen välillä syödäkin.

Stalin oppi Tampereella lukemaan suomalaisia. Punainen julistus oli vain hetkeä aikaisemmin luettu ja suurlakon jälkeiset mielialat paistoivat kasvoilta.

Tahto irtaantua Venäjän holhouksesta yhdisti työläiset ja eliitin. Tämä ei voinut jäädä ”ihmismielen arkkitehdilta” huomaamatta.

Stalin muisteli kirjallisesti Tampereen-matkaansa vain parissa yhteydessä, joten hänen henkilökohtaisia kokemuksiaan kaupungista voidaan vain arvailla.Tuskinpa hän halusi reissuaan tarkemmin muistellakaan, sillä neuvostoliittolainen propagandakoneisto oli jo ehtinyt kertoa oman versionsa.

Stalinin ja Leninin ensitapaamisesta muodostui yksi diktaattorin henkilöpalvonnan kulmakivistä. Tampereella eivät toisiaan kohdanneet vallankumouksen aivot ja tuntematon gruusialainen, vaan kaksi ihmiskunnan suurta titaania.

Heti sotien jälkeen paikalliset ystävyysaktiivit ryhtyivät ajamaan museon perustamista työväentalolle siihen saliin, jossa Lenin ja Stalin olivat kohdanneet. Tavoitteena oli lisäksi pystyttää patsas Hämeenpuistoon muistuttamaan tästä tapaamisesta.

Lenin–Stalin-museohanke sai välittömästi Suomen poliittisen eliitin tuen.

Neuvostoliitossa syksyllä 1945 kiertänyt suomalainen kulttuurivaltuuskunta kertoi hankkeesta myös itse Stalinille, joka tapaamisen aikana muisteli ensikohtaamistaan Leninin kanssa.

Ikään kuin vastineeksi isäntä vielä lupasi helpottaa suomalaisten harteille langenneita sotakorvauksia.

Pari kuukautta suomalaisen kulttuurivaltuuskunnan vierailun jälkeen tapahtui yllättävä käänne: Helsingissä majaileva valvontakomissio pyysi tamperelaisilta, ettei Stalinia mainittaisi museon nimessä.

Pelkästään Leninin nimeä kantava museo avattiin Tampereen työväentalossa tammikuussa 1946.

Kaksi vuotta myöhemmin tamperelaisten aie pystyttää Lenin–Stalin-patsas Hämeenpuistoon sai niin ikään kielteisen vastaanoton neuvostoliittolaisilta.

Stalinin valta oli toisen maailmansodan jälkeen absoluuttinen ja hänen henkilöpalvontansa saavutti huippunsa. Kukaan ei olisi uskaltanut kieltää Stalinin nimeä, ellei Stalin itse.

On hyvin todennäköistä, että juuri hän esti nimensä esiintuonnin Tampereella.

Miksi?

Todennäköisesti juuri siksi, että Stalin oli Tampereen-matkan ja kahden sodan seurauksena oppinut tuntemaan suomalaisia.

Voimiensa tunnossa elävässä Neuvostoliitossa Stalin taisi olla ainoa, joka ymmärsi, ettei sodan kauhut kärsineiden tšuhnien liika ärsyttäminen johtaisi toivottuihin tuloksiin.

Samoista syistä esimerkiksi Mannerheimia ei viety tuomiolle, vaan vastuun saivat kantaa vähäpätöisemmät poliitikot.

Pian Stalinin kuoleman jälkeen hänen palvontansa tuomittiin ja rikokset paljastettiin kaikille.

Tuossa vaiheessa Stalinin nimeä kantava museo ja patsas olisivat tehneet Tampereesta maailmanlaajuisesti tunnetun kaupungin ilman mainontaakin.

Oli todennäköisesti Stalinin ansiota, ettei Tamperetta tunneta nykypäivinä Stalinin kaupunkina. Siitä saamme olla hänelle kiitollisia.

Kommentoi tai kirjoita aiheesta lehden Jatkot-palstalle:
nakokulma@aamulehti.fi

antti siika-aho

Kommentit (28)

Näytä: 10 20 30 40 50 kommenttia yhdellä sivulla, vanhimmat uusimmat ensin

Kirjoita kommentti

Ohjeet: Kirjoita kommenttisi tähän. Voit ottaa kantaa, mutta muista hyvät tavat. Kirjoittajat vastaavat itse kommenteistaan. Keskustelu on esimoderoitu eli kommentit luetaan ennen julkaisua.

Kommentti

 

Kommentoidut

 
Aamulehden maksullinen sisältö:
www.autotalli.com www.etuovi.com www.mikko.fi www.vuokraovi.com www.monster.fi
Tämän alueen uusin tarjonta: