Puheenaihe: Jämerät pojat ja söpöt tytöt
Tasa-arvo on kummallinen asia. Sukupuolten tasa-arvoa kannattavat kaikki, laki siihen velvoittaa ja jokainen työpaikka pyrkii tasa-arvoon. Silti mitään ei näytä tapahtuvan.
Kouriintuntuvin esimerkki on raha: naisten euro on edelleen 82 senttiä. Johtajista vähemmistö on edelleen naisia.
Tutkimuksetkaan eivät varsinaisesti anna olettaa, että asiat olisivat muuttumassa. Esimerkiksi tuore Palkansaajien tutkimuslaitoksen ja Palvelualojen ammattiliitto Pamin tutkimus selvitti naisten ja miesten palkkoja palvelu-, matkailu-, ravitsemus- ja kiinteistönhoitoalalla.
Tutkimus avaa naisten ja miesten palkkaeroihin mielenkiintoisen näköalan, vaikka tulokset eivät varsinaisesti ilahduta. Naiset ovat yliedustettuina määräaikaisilla ja matalapalkka-aloilla. Osa-aikaisuus on naisilla pysyvämpää kuin miehillä. Pelkästään näihin asioihin puuttumalla palkkaerot kaventuisivat.
Kun verrataan samanikäisiä ja yhtä koulutettuja naisia ja miehiä, palkkaerot kasvavat. Samankaltainen tulos on saatu muun muassa valtionhallinnosta muutama vuosi aiemmin.
Tutkimuksen mukaan naiset ja miehet eivät etene urallaan samalla tavoin. Miksi?
– Hyvin paljon kyse on vanhoista käytännöistä. Esimiehistä iso osa on miehiä, ja he miettivät keitä rekrytoidaan seuraavaksi. Miesten verkostot ovat parempia kuin naisten ja se tukee miesten uraa, tutkimusjohtaja Reija Lilja Palkansaajien tutkimuslaitoksesta pohtii.
Syitä epätasa-arvoon kannattaa etsiä siis käytännöistä. Työpaikkojen tasa-arvosta väitellyt erikoistutkija Hanna Ylöstalo sanoo häkeltyneensä siitä, miten eri tavoin tasa-arvo työpaikoilla ymmärretään.
– Tasa-arvoa voidaan samaan aikaan kannattaa ja vastustaa. Vaikka tasa-arvoa kannatetaan, niin samalla sitoudutaan sellaiseen tasa-arvon määritelmään, ettei olemassa oleville rakenteille tarvitse tehdä mitään.
Otetaanpa esimerkki. Niin kauan kuin ajatellaan, että miesten tapa johtaa on normi ja pääsy johtajaksi edellyttää sopeutumista ”hyvä jätkä” -johtajuuteen, ei tasa-arvoa ole se, että naisista tulee johtajia. Tasa-arvo saavutetaan vasta, kun erilaiset tavat johtaa ovat yhtä hyväksyttyjä.
Myös ennakkokäsitykset, stereotypiat, ovat tasa-arvon jarru. Ne ovat loukku sekä miehille että naisille, sillä odotuksia on vaikea murtaa.
Tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten rooleihin kasvaminen on hienovaraista ja odotukset syntyvät syvällä arjessa. Ne ovat meissä niin ihon alla, ettei niitä edes tulla ajatelleeksi.
Ylöstalo valaisee asiaa arkisella esimerkillä. Kun hädin tuskin kävelemään oppinut poika näprää kaukosäädintä, niin on helppo tokaista, ”Näkeehän sen, miten pojat ovat jo pienestä pitäen tekniikan perään”. Kun sama toistuu, niin ei ole ihme, että pojat kiinnostuvat tekniikasta.
Tai Helsingin Sanomien Nyt-liitteen taannoinen juttu, jossa vertailtiin puolivuotiaista vauvoista tehtyjä merkintöjä. Tytöt olivat söpöjä nappisilmiä, mutta pojat jänteviä, jämeriä ja olipa jossakussa ainesta johtajaksikin.
Elina Pajun tuore sosiologian väitöskirja kertoo sekin arjen sukupuolittavista käytännöistä. Tyttöjen vaatteet vaativat aikuisen apua silloinkin, kun lapsi osaisi vaatettaa itse, ja tyttöjen arkisissa kokemuksissa läheisyys toistuu useammin kuin pojilla.
Voi tuntua mitättömältä tarttua satunnaisiin lauseisiin, mutta ne kertovat kulttuurin tiedostamattomista käytännöistä, jotka eivät muutu helposti.
Työpaikoillakaan tasa-arvon ongelmia ei nähdä.
– Työpaikoilla ajatellaan yleisesti, ettei ole naisia ja miehiä, on vain työntekijöitä, joita kohdellaan samalla tavalla. Kun sitten mietitään käytäntöjä, niin vastuut, velvollisuudet ja odotukset ovat erilaisia miehille ja naisille, Ylöstalo sanoo.
Niinpä. Nyt puhutaan tytöt keittävät kahvit ja tekevät muistiot -kulttuurista.
Miten asiat muuttuvat? Keskustelu ja asioiden tekeminen näkyviksi on tärkeää. Sitten tarvitaan myös järeämpiä toimia, jopa pakkoa.
Otetaan vielä yksi esimerkki, perhevapaat. Nyt perhevapaista 90 prosenttia pitävät naiset.
Ylöstalo kannattaa pakkoa: 6+6+6-mallia, jossa perhevapaista kuusi kuukautta olisi kahden huoltajan perheessä kummallakin vanhemmalla, ja kuusi kuukautta vanhempien valittavissa. Yhden huoltajan perheille pitäisi olla oma ratkaisu.
Miksi, kun nytkin isät voivat jäädä vapaaehtoisesti lasta hoitamaan?
– Mitä vapautta on, että tehdään kuten on aina tehty? Miten todellinen valintatilanne on, jos vahvat mallit ohjaavat toimintatapaan, Ylöstalo heittää vastakysymyksen.
Perhevapaita on muuten yleisesti pidetty yhtenä syynä naisten miehiä heikompaan palkkakehitykseen. Miten mahtaisi käydä miesten palkkakehitykselle 6+6+6-mallissa?
Vai pitäisikö sitten naisten palkkakuopalle keksiä jokin uusi syy?
Aamulehden ja Tampereen yrittäjänaisten tasa-arvokeskustelu tiistaina 5.3. Aamulehden auditoriossa kello 18.
'Esimiehistä iso osa on miehiä, ja he miettivät keitä rekrytoidaan seuraavaksi. Miesten verkostot ovat parempia kuin naisten ja se tukee miesten uraa, tutkimusjohtaja Reija Lilja Palkansaajien tutkimuslaitoksesta pohtii.'
Naiset rekrytoijina eivät uskalla suosia omaa verkostoaan, etenkään miesvaltaisilla aloilla. Naiset ovat tässäkin asiassa tunnollisempia reilun pelin vartijoita. Esimiesasemassa olevien naisten päätökset ovat suurennuslasin alla. Kun nainen palkkaa naisen, valittavan on selvästi erotuttava ansioiltaan edukseen mieshakijoiden joukosta. Politiikassa tosin on erilaiset pelisäännöt, siellä puolue on tärkein valintakriteeri.
Miehille kaveripiirin suosiminen on lähes normi. Miesten arviointikykyä oman kaverin ansioista ei kyseenalaisteta. Valintaperusteluksi riittää: 'Tunnen kaverin, se kyllä pärjää tiukassakin paikassa.'
Ilmoita asiaton kommentti