Talvivaara pisti kaivosalan ja valvontaviranomaiset varpailleen

STT, JOUNI KELA, PÄIVI SEESKORPI, MARJO SORMUNEN
Talvivaaran nikkelikaivoksen päästöongelmat ja uraanihalut ovat lyöneet koko alalle leimaa, jota kaivosyhtiöt eivät olisi kaivanneet. Sekä valvontaviranomaiset että kaivosten lähialueiden asukkaat nousivat varpailleen vaiheessa, jossa useat yhtiöt valmistautuvat hyödyntämään uusia malmioita. Muun muassa Kuusamossa kultakaivoksen vastustajat käyttävät Talvivaaraa lyömäaseena.

Kuusamon matkailuväki on tyrmistynyt pitäjään kaavaillusta kultakaivoksesta. Suurimmaksi uhaksi koetaan uraani.

– Tällä hetkellä Kuusamo ja Ruka tarkoittavat matkailua, luontoa ja hienoja erämaita. Kaivoksen myötä imago muuttuisi, matkailuyrittäjä Jokke Kämäräinen sanoo.

Australialaisen Dragon Mining Oy:n kaivospiireistä lähimmät ovat vain muutaman kilometrin päässä Rukan hiihtokeskuksesta.

Moni kuusamolainen ehti jo hurahtaa kultakuumeeseen, mutta monen into on uraanin myötä laantunut. Pelkona on, että kaivos pilaa alueen puhtaat vesistöt.

– Prosessi etenee täällä aivan kuin Talvivaarassa. Nyt tarvitaan lisää aikaa, kuusamolainen Ismo Hämäläinen toteaa.

Myös kaupunginjohtaja Timo Halonen pitää uraania kultakaivoksen kipukohtana. Hän ei pidä hyvänä sitä, että kaivosalue näkyisi Rukan rinteiltä.

Kaivosyhtiö toppuuttelee paikkakuntalaisten huolta. Johtaja Heimo Pöyryn mukaan Talvivaara on ihan eri kokoluokkaa kuin Kuusamoon suunniteltu kaivos.

– Tiedämme jo tässä vaiheessa, että malmista mahdollisesti ympäristösyistä erotettava uraani on meille kulu. Siitä ei tule meille myytävää tuotetta.

Kasvavat paineet

Lapin ely-keskuksen ympäristönsuojeluyksikön päällikön Tiina Kämäräisen mukaan Talvivaara näkyy kaikilla tasoilla.

– Kyselyjä tulee aiempaa enemmän. Ihmisten keskeinen huoli on kaivospäästöjen vaikutus vesistöihin. Henkilökohtaisesti uskon, että se heijastuu myös valvontaan etenkin kun ympäristöministeriökin on patistellut siihen suuntaan.

Hän myöntää, että viranomaisilla on vaikeuksia pysyä nykyisen kaivosvauhdin tahdissa. Lapin ely-keskuksen valvomista kohteista vain murto-osa on kaivoksia, mutta koko työmäärästä ne vievät jo kolmanneksen.

Kämäräinen kuitenkin korostaa, että pääsääntöisesti isot yhtiöt suhtautuvat vakavasti kaivosten vaikutuksiin. Myös Geologian tutkimuskeskuksen Itä-Suomen aluejohtaja Risto Pietilä vakuuttaa, ettei kansainvälisyys ole kaivosalalla huono asia.

– Isoilla yhtiöillä vastuullisuus on korkealla tasolla. Ympäristö- ja sosiaalinen tietoisuus on niiden toimintapolitiikassa koko ajan mukana. Talvivaaran tapahtumat olivat sikäli hankalia, että ne mustaavat hieman muidenkin mainetta, hän sanoo.

Kaveria ei panetella

Muut kaivosyhtiöt eivät mielellään Talvivaaran vaikutuksista puhu. Rivien välistä annetaan kuitenkin ymmärtää, ettei kielteinen julkisuus ainakaan ilahduttanut.

Kanadalaisen Agnico Eaglen Kittilän kultakaivos on päinvastainen esimerkki Kuusamosta. Jopa alkuvaiheen pelot syanidin käytöstä ovat laantuneet, kun ongelmia ei ole ollut. Kaivoksen johtajan Seppo Voutilaisen mukaan yhteisymmärryksen vaaliminen vaatii kuitenkin jatkuvaa vuoropuhelua.

– Kun asiat hoidetaan oikein, kaivos voi sijoittua melko lähellekin esimerkiksi matkailukohdetta ilman että se häritsee. On myös muistettava, mitä kaivos tuo. Ison työllistävän vaikutuksen lisäksi se käyttää paljon alueen yrittäjien palveluita, hän sanoo.

Sodankylän Kevitsassa tuotantonsa pian aloittavan nikkelikaivoksen tuore johtaja, australialainen Andrew Reid vakuuttaa, että vaikutukset ympäristöön ovat tarkassa seurannassa. Kaivosprosessi myös poikkeaa selvästi Talvivaaran käyttämästä.